Osittainen vanhempainvapaa – tuo mystinen sanahirviö, jonka harva tuntee

Yhteiskunnan on mahdollisuus vaikuttaa vanhempiin ja heidän työnantajiinsa tarjoamalla hyvät puitteet perheen ja työn yhteensovittamiselle. Näistä vaikutuskeinoista perhevapaamalli on yksi keskeisimmistä. Sen rinnalla kulkevat päivähoito ja työnantajien tukeminen osa-aikaisen tai muutoin joustavamman työn tarjoamisessa. Perhevapaauudistus on saanut uudelleen tuulta alleen ja intoutti minutkin kirjoittamaan omakohtaisen kokemukseni perhevapaiden hyödyntämisestä. Omalla esimerkilläni haluan tuoda esille nykyiseen malliin piilotettua joustavuutta, ettemme muutosvimmassa kadota toimivia ratkaisuja vaan teemme niistä entistä monipuolisempia ja helpommin lähestyttäviä.

Omalla esimerkilläni haluan tuoda esille nykyiseen malliin piilotettua joustavuutta, ettemme muutosvimmassa kadota toimivia ratkaisuja vaan teemme niistä entistä monipuolisempia ja helpommin lähestyttäviä.

Olen 30-vuotias tietotekniikan DI. Työpäiväni kuluvat asiakasrajapinnassa sekä tuotekehitystiimejä ohjatessa Product Ownerin -roolissa. Parhaillaan olen vanhempainvapaalla viisi kuukautisen kuopukseni kanssa. 2-vuotiaan esikoiseni syntymän jälkeen ehdin kuitenkin palaamaan 1,5 vuodeksi takaisin työelämään. Esikoiseni oli palatessani  4 kk vanha eli käytännössä työt kutsuivat heti, kun vanhempainvapaan jakaminen puolisoni kanssa oli lainopillisesti mahdollista ja kesälomat lusittu. Järjestelyä kutsutaan osittaiseksi vanhempainvapaaksi ja sen edellytys on, että molemmat vanhemmat sopivat oman työnantajansa kanssa työajan lyhentämisestä 40 – 60 %:iin normaalista työajasta. Tällöin molemmat saavat ansiosidonnaista vanhempainrahaa 50 %:ia sen kokonaismäärästä ja pystyvät jäämään kotiin yhtä aikaa.

Mitä tällainen järjestely onnistuakseen sitten edellyttää? Käytännössä kolmen asian pitää väistämättä kohdata: lapsen tarpeiden, vanhempien toiveiden ja molempien työnantajien tahtotilojen. Lapsen nukkuessa yönsä ja syödessä pullosta on huomattavasti helpompi kuvitella itsensä takaisin työelämään. Toisaalta yhtä lailla tärkeää on, että molemmat vanhemmat haluavat jakaa hoivavastuun ja että heidän työnantajansa tukevat perhettä uudessa tilanteessa. Minulle on tärkeää, ettei töihin palaaminen tarkoita osittaista äitiyttä vaan pystyn toteuttamaan toiveet, joita olen äitiydelle asettanut. Yhtenä näistä on täysimetys puolivuotiaaksi, mikä tarkoitti esikoiseni kohdalla pumppaamista töissä. Lapsiin liittyvän epävarmuuden kohtasin nyt kuopukseni kanssa, sillä hän ei syönytkään pullosta. Tämän takia alkuperäinensuunnitelmani jälleen pikaisesta töihin paluusta meni uusiksi. Toisaalta samalla mahdollistui ajan ottaminen itseni kehittämiselle ja aktivoituminen MiBissä.

Työnantajani suhtautui suunnitelmanmuutokseen mallikkaasti. Mahdollisuus siirtää töihin paluutani on osoitus ymmärryksestä uudelle tilanteelleni. Tämä joustavuus on antanut minulle luvan aidosti tarkkailla uutta tilannettani samalla kuitenkin työnantajaani yhteyttä pitäen. Jo aikaisemmin kun työarki esikoisestani koitti, joustavuutta tarvittiin myös töiden järjestelemisessä. Työaikani sovitettiin vuorotyötä tekevän mieheni aikatauluihin eli vakituisten päivien sijaan ilmoitin työpäiväni kuukauden pätkissä. Tämä oli tärkeää, sillä halusimme jatkaa lapsemme hoitamista kotona töihin palaamisestani huolimatta. Päälleni ei myöskään kasattu kohtuuttomia odotuksia ja se tosiasia hyväksyttiin, etten tule juoksemaan kaikissa palavereissa. Toisaalta sovittiin palaverit, joihin osallistuin ja nämä puolisoni pyysi vapaiksi omalta työnantajaltaan. En olekaan koskaan elämässäni ollut energisempi ja aikaansaavempi kuin tehdessäni kolmipäiväistä viikkoa. Tehokkuuttani ihmettelivät myös kollegani. Jippo taisi olla siinä, että saimme puolisoni kanssa toteuttaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen juuri toivomallamme tavalla: yhdessä lasta hoitaen.

En olekaan koskaan elämässäni ollut energisempi ja aikaansaavempi kuin tehdessäni kolmipäiväistä viikkoa. Tehokkuuttani ihmettelivät myös kollegani. Jippo taisi olla siinä, että saimme puolisoni kanssa toteuttaa työ- ja perhe-elämän yhdistämisen juuri toivomallamme tavalla: yhdessä lasta hoitaen.

Tällöin sekä päivät kotona että töissä toimivat voimaannuttavina. Kotona olin luovimmillani, kun pää sai tarvitsemaansa tyhjää aikaa, mitä töissä palavereita juostessa usein kaipasin. Tätä mahdollisuutta jakaa kotona ja töissä oleminen puolison kanssa päällekkäin en haluaisi menettää.

Nykyisen mallin keskeisimpiä ongelmia on sen monimutkaisuus ja huono tunnettuus. Malli rajaa vapaajaksojen lukumäärää, mikä ehkäisee töihin palaamisen kokeilemista, kun samalla tulee tuhlanneeksi yhden jakson kiintiöstään. Osittaisen vanhempainvapaan osalta se riippuu vahvasti molempien vanhempien työnantajista ja edellyttää perheeltä kovaa motivaatiota ja valmiutta selvittää asiat omatoimisesti. Oman selvittelymme lopputuloksena olemmekin huomanneet olevamme asiantuntijoita perhevapaista ja selvittävämme muun muassa osittaista vanhempainvapaata sekä molempien työnantajille että julkisille toimijoille. Uuden perhevapaamallin toivon poistavan turhia rajoitteita, tukevan joustavaa töihin paluuta sekä mahdollistavan edelleen lapsen yhtäaikaisen hoitamisen kotona: siinä missä isejä voi arveluttaa 100 % kotiin jääminen, meitä äitejä ei usein houkuttele 100 % töihin palaaminen

Uuden perhevapaamallin toivon poistavan turhia rajoitteita, tukevan joustavaa töihin paluuta sekä mahdollistavan edelleen lapsen yhtäaikaisen hoitamisen kotona: siinä missä isejä voi arveluttaa 100 % kotiin jääminen, meitä äitejä ei usein houkuttele 100 % töihin palaaminen.

Unelmamallissani kiintiöitä isälle ja äidille ei tarvittaisi vaan perhe jakaisi vapaat yhteisestä potista. Tällöin isällä ei olisi nykyistä parin kuukauden karenssia isyysvapaiden loputtua vaan vanhemmat saisivat käyttää vapaat parhaaksi katsomallaan tavalla – oli se sitten yhtä aikaa heti lapsen syntymästä lyhentäen vapaiden kestoa tai peräkkäin mahdollistaen pidemmän kotona olemisen. Totuus kuitenkin näyttää olevan, ettemme ole vielä unelmassani, mutta mahdollisesti matkalla sinne. Matkaa vauhdittaaksemme kiintiöiminen voi olla toimiva keino, joka saa sekä työnantajat että meidät äidit näkemään isät täysiverisinä kasvattajina rinnallamme. Asenteet ovat ne, jotka muuttuvat hitaimmin, mutta perhevapaauudistus voi omalta osaltaan vahvistaa suotuisampaa maaperää tasa-arvoisemmalle ja perheystävällisemmälle työelämälle.

Maija Wirlander

Ps. Vaikka teksti onkin kirjoitettu oman esimerkkini kautta ydinperheen näkökulmasta, voisi unelmamallissani isän tai äidin tilalle korvata perheelle tai lapselle tärkeän aikuisen, kun se on lapsen ja perheen etujen mukaista 

Linkit

Naisteekkareiden tekemä haastattelu osittaisesta vanhempainvapaasta

MiBin edunvalvontaohjelma

Maijan uratarina

Hallitustyö vie mukanaan

Terveisiä kaikille MiBin jäsenille ja aktiiveille Helsingistä, jossa me hallituslaiset ja MiBin projektipäällikkö Jonna kokoonnuimme viime sunnuntaina työstämään muun muassa yhdistyksemme tulevaa strategiaa. MiBin asioiden hoitaminen on mukaansatempaavaa ja jälleen kerran aika kului kuin siivillä. Vaikka työskentelylle oli varattu viisi tuntia, jouduttiin osa tapaamisen suunnitellusta sisällöstä siirtämään myöhemmäksi. Päätettävät asiat herättävät usein paljon keskustelua, eikä venyvä aikataulu varmaan yllättänyt ketään paikallaolleista.

 

Mitä MiBin asioiden hoitaminen sitten käytännössä on?

Hallitukseemme kuuluu 13 huippunaista, joilla jokaisella on oma vastuualueensa. Nimet ja tehtävät löydät helposti täältä. Omista vastuurooleista huolimatta hallitustyöskentely on kaukana yksinäisestä puurtamisesta – tiukasti tiivistettynä toiminnassamme on kyse yhteisestä päätöksenteosta.

Päätettäviä asioita jatkuvasti kasvavassa yhdistystoiminnassamme tulee eteen jatkuvasti. Esimerkiksi yhdistyksemme rahoitukseen liittyen tänään päätettiin, että lähdemme selvittämään mahdollisuutta hakea lisärahoitusta toisen projektityöntekijän palkkaamiseen. Strategiatyöhön liittyen tänään hyväksyttiin ja valtuutettiin Sonja Rajala, Anne Kuutio, Mikaela Dunder ja Kati Korhonen viemään läpi MiBin strategiaprosessissa.

 

Strategiasta toimintasuunnitelmaksi – jäsenillä mahdollisuus vaikuttaa toimintaan

Uuden strategian vuosille 2018­–2020 tulisi olla valmis marraskuun lopussa järjestettävässä yhdistyksen syyskokouksessa. Onnistuessaan strategiasta syntyy kartta, joka ohjaa yhdistyksemme toimintaa koskevia päätöksiä selkeällä ja läpinäkyvällä tavalla. Astetta konkreettisemmalle tasolle tulevan toiminnan suunnittelussa mennään toimintasuunnitelmassa, jonka tekemiseen uudet strategiset linjaukset luonnollisesti tulevat vaikuttamaan. Strategiatyöhön voi jokainen jäsenemme osallistua helposti tulevaan jäsenkyselyyn vastaamalla, toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu kertomaan ajatuksiaan.

Varsinaisen kokoustamisen lisäksi meitä kaikkia hallituslaisia työllistää päätettävien asioiden valmistelu. Montaa toimintaamme koskevaa loistavaa ajatusta tai ideaa saa jokusen hetken selvittää ja työstää ja tuoda sisäiseen keskusteluun ennen kuin päässä muodostuu selkeä esitys, jonka voi tuoda kokoukseen päätettäväksi. Lisäksi teemme kaikki paljon erilaista omaan vastuualueeseemme liittyvää käytännöntyötä – tapaamme esimerkiksi mahdollisia yhteistyökumppaneita, autamme uusia paikkakuntia toiminnassa alkuun, hoidamme yhdistyksemme kahteen työntekijään liittyviä työnantajavelvoitteita, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Syksyn aikana blogiin on tulossa MiBin hallitustyöskentelystä kertova juttusarja, jossa tarkastellaan lähemmin toimintaa eri vastuualuilla. Hallitukseemme tulee avautumaan ensi vuodelle paikkoja, joten jos hallitustyöskentely loistavassa seurassa kiinnostaa, kannattaa seurata syksyn mittaan asiaa koskevaa tiedotusta.

Hallitus toivottaa kaikille MiBiläisille energistä syksyä!

Hei, olemme MiBin työntekijöitä!

MiBin huikea kasvuvauhti jatkuu, sillä MiBin toimistolla Tampereen Crazy Townissa on alkanut kuhista. MiBin saaman STEAn (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) rahoituksen avulla palkattiin MiBin ensimmäinen työntekijä huhtikuussa. Projektityöntekijä Jonnan lisäksi toimistolla puuhailee nyt Soile, joka aloitti 16.8.2017 yhdistyskoordinaattorina. Keitä MiBin työntekijät oikein ovat ja mitä ihmettä he puuhaavat? Otetaanpa selvää!

Keitä MiBin työntekijät oikein ovat ja mitä ihmettä he puuhaavat?

 

Projekti-Jonna

010 tyontekija Jonna.jpg
 

Jonna Lampinen
p. 040 7725299
jonna.lampinen(at)mib.fi

Toimin MiBin STEA-rahoitteisen kehittämishankkeen projektipäällikkönä. Projektissa keskeistä on yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan kehittäminen, nuoren yhdistyksen toiminnan vakiinnuttaminen sekä vertaisverkoston vahvistaminen. Näitä vahvistamalla pystymme yhä paremmin tukemaan pienten lasten äitien työelämävalmiuksia sekä vahvistamaan heidän osaamistaan myös perhevapaiden aikana. Perhevapailta töihin siirtymisen sekä uran ja perheen yhteensovittamisen sujuvoittaminen ovat myös lähellä sydäntämme. Näihin pyrimme mm. vertaistuen, tiedon lisäämisen ja osaamisen kasvattamisen avulla.

 

Mikä sai sinut liittymään MiBiin?

Kuulin MiBistä kuopuksen vauva-aikana. MiBin toiminta-ajatus tuntui erittäin osuvalta ja virkistävältä sen hetkisessä elämäntilanteessani. Kaipasin kovasti itselleni mielekästä, jopa ammattilista haastetta tarjoavaa, tekemistä ollessani kahden pienen lapsen kanssa kotona. Onneksi kaverini vinkkasi MiBistä ja mahdollisesta laajentumishalukkuudesta Tampereelle. Siitä se meidän tarinamme sitten alkoi.

 

Olet perheinesi asunut Tanskassa. Millaista se oli?

Palasimme vappuna Suomeen Tanskan reissultamme, jossa vietimme viimeisen hoitovapaavuoteni. Tykkäsin kovasti ja suosittelen lämpimästi tarttumaan vastaaviin tilaisuuksiin. Lisää reissustamme voit lukea aiemmasta blogipostauksesta.

 

Soilen kysymys Jonnalle: Tiedätkö, keitä ovat Elvis ja Sami tai Pipsa?

Epäilykseni kohdistuu vahvasti lastenohjelmien hahmoihin, possu ja palomies kuulostaa tutuilta, Elvis on vielä tuntematon tuttavuus. Oisitpa kysynyt, ketä ovat Elsa, Anna ja Olaf! Näen kohta heistä jo itsekin unta.

 

Terveisesi jäsenille?

MiB oli minun kotiäitiaikani henkireikä ja merkittävä vertaistuen lähde nyt töihin palattuani. Otahan ilo irti tästä huikean taidokkaasta naisverkostosta. Tervetuloa mukaan myös aktiivijäseneksi järjestämään MiB-toimintaa.

 

 

Koordinaattori-Soile

tyontekija Soile.jpg
 

Soile Pylsy
p. 040 751 4898
info(at)mib.fi ja soile.pylsy(at)mib.fi

Yhdistyskoordinaattorina teen jäsenhallintoa eli ylläpidän yhdistyksen jäsenrekisteriä. Vastaan myös erilaisiin yhteydenottoihin ja teen yhdistyksen viestintää. Koostan muun muassa aktiivien kuukausikirjettä ja ylläpidän yhdistyksen verkkosivuja, sekä toimin MiBin Suomi ja Vapaalla Facebook-ryhmien ylläpitäjänä. Jos siis haluat muuttaa sähköpostiosoitteesi tai sinulla on kysyttävää jäseneksi liittymisestä, niin laitapa postia!

 

Mikä sai sinut aikoinaan liittymään MiBiin?

Liityin MiBiin lokakuussa 2016 ystäväni vinkistä. Etsin työpaikkaa ja ystävä kertoi, että MiB voisi olla minulle hieno verkostoitumistilaisuus. Liittymiseni jälkeen miltei samantien päädyin myös aktiivijäseneksi järjestämään tapahtumia. On ihana saada tukea ja ymmärrystä sekä vinkkejä taitavilta naisilta, joilla on samanlaisia ajatuksia ja uraintoa kuin minulla.

 

Millaista on kasvatta taaperoa ja käydä töissä?

Poikani on päiväkodissa, joten työssäkäynti on siinä mielessä helppoa. Toisaalta päiväkotiin meno on joskus hyvinkin hankalaa – kaikki päiväkotilaisten äidit tietävät kyllä miksi – ja päivällä tulee rakasta iso ikävä. Poika on kolmevuotias eli aika iso, mutta kuitenkin niin pieni… Työnteko antaa minulle voimaa ja omaa aikaa. Minulle on henkisesti tärkeää käydä töissä ja tiedän, että hyvinvointini heijastuu myös koko perheeseeni.

 

Jonnan kysymys Soilelle: Mikä on lempileikkisi?

Lempileikkejä on itse asiassa kaksi: “kutituskone” ja junarata. Olen leikkinyt poikani kanssa kutituskonetta jo hänen ollessaan ihan pikkarainen. Leikissä minä olen kone ja kutittelen häntä sylissäni. Nyt isompana hän tulee itse pyytämään kutituskonetta ja meillä on aina hauskaa! Toinen mihin olemme yhdessä hurahtaneet, on leikkijunaradan kokoaminen. Olen aivan haltioissani!

 

Terveisesi jäsenille?

Aktiivijäsenyys on avannut minulle monia mielenkiintoisia yhteyksiä ja kontakteja, joten suosittelen sitä kaikille jäsenille! Mompower!!

Oman elämänsä supersankaritar

Eräänä iltana kaksi naista kävi elämää suurempaa keskustelua. Kiivas ja tapahtumarikas vääntö käsitteli sitä, voiko ehjiä lakanoita heittää pois, jos haluaa uudet ja jos kaapissa on lakanoita enemmän kuin yhden perheen tarpeiksi. Lakanat, varsinkin vanhat, kun ovat mallia ikuinen, eivätkä normikäytössä kauheasti kulahda. Lopputulemaksi tuli ”Ei tänne äitiä oo tultu miellyttämään” ja sen jälkeen naiset elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Ei tänne oo tultu äitiä miellyttämään.

Tapahtuma on tosi ja kuvaa lyhyesti sitä sisäistä debattia, joka meillä jokaisella on käynnissä asian jos toisenkin suhteen, pienistä suuriin. Monesti koemme, että meillä on kaikki kortit ja palikat elämää varten käsissä, mutta miksen silti ole jotenkin onnellisempi, jotenkin täydempi, tyytyväisempi ja ihanampi? Olemme ehkä jumissa yhteiskunnan, sukumme tai perheemme normistossa, vaikka sisimmässämme jo vähän aavistelisimme haluavamme elämältä jotain ihan muuta. Jossain tapauksissa emme edes aavistele, vaan jokainen solu kehossamme huutaa, kirkuu ja rukoilee meitä viimein ymmärtämään, että tämä ei enää voi olla tätä! Jos emme ole varuillamme, päädymme silti elämään ihanne-elämää… harmi vaan, että se on jonkun muun
ihanteen mukaista.

Jos emme ole varuillamme, päädymme elämään ihanne-elämää… jonkun muun ihanteen mukaista.

Todellisuutemme tällä hetkellä on seurausta käyttäytymisestämme pitkällä aikavälillä. Joka maanantainen uusi parempi elämä ei siis tee kesää. Pienen pienet, säännölliset tekemiset pitkällä aikavälillä määrittävät sen, miltä näytämme, millaisessa asemassa olemme, miten pullea pankkitilimme tai sijoitusvarallisuutemme on… ja sama pätee tavoitteisiimme ja päämääriimme. Päästäksemme johonkin meidän täytyy miettiä, millaista elämää elää tavoitteessa oleva henkilö jokaikinen päivä ja ymmärtää mielikuvan erot omaan nykyisyyteemme.

Todellisuutemme tällä hetkellä on seurausta käyttäytymisestämme pitkällä aikavälillä.

Lisäksi pitää kysyä itseltään brutaalin rehellinen kysymys: mikä estää minua pääsemästä tavoitteeseeni? Kyseessä voi olla helppoja esteitä, kuten #kiire, #koskalapset, #koskatoipuoliso tai #eioovaraa. Tyypillisiä sitku-tyypin syitä, joilla lykkäämme vastuunottoa omasta onnellisuudestamme hamaan tulevaisuuteen… Sitku meillä on tarpeeksi rohkeutta, aiomme ehkä avata niitä ovia, joita nyt vielä kiskomme kaikin voimin kiinni. Itsestään ja onnellisuudestaan vastuunotto kun on kovin pelottavaa!

Helposti lykkäämme vastuunottoa omasta onnellisuudestamme hamaan tulevaisuuteen.

Käänne yleensä tapahtuu, kun ymmärtää, että ei voi enää syyttää ketään muuta, vaan kaikki ammennettava löytyy peilikuvasta. Meillä jokaisella kun on pinnan alla karikoita, syvähaasteita ja haavoja, joita elämä tarjoilee meille kohdattavaksi aina uudestaan ja uudestaan, kunnes uskallamme katsoa niitä silmiin, kuulla niiden tarpeet ja antaa niille mitä ne kaipaavat. Usein se on jotain oman näköistä, ehkä omien ulkoa rakennettujen normien vastaista – mutta niin huumaannuttavaa, niin oikeaa.

Käänne tapahtuu, kun uskaltaa katsoa haasteitaan silmiin.

Asiassa on kuitenkin kääntöpuolensa. Kun tutustuu itseensä, voi alkaa tietoisesti kehittää itsessään niitä puolia ja osa-alueita, joita elämäänsä kaipaa lisää. Kun tutustuu sisäiseen sankarittareensa, huomaakin sen voimaannuttavan tunteen, kun omat rajat oman elämän suhteen ovatkin vain omien korvien välissä. Miten vapauttavaa on elää elämää, jonka raja-aitoja ei sanele kukaan muu? Kun tunnistaa nykytilan ja unelmansa eron, voi alkaa ratkoa välissä olevia esteitä, kuin supersankaritar konsanaan; kaikki tarvittavat supervoimat löytyvät meistä kaikista kyllä. Ja sinä itse olet paikalla aina kun tarvitaan, ei tarvita prinssiä valkoisine ratsuineen, ei batmania valokeilaan… Oletkin jo paikalla, juuri silloin kun sinua tarvitaan.

 

Suvi_von_becker1-600x600.jpg

 

Voimaannuttavin terveisin,
Suvi von Becker, Talentree Oy

Lempeänä piiskaajana tunnettu Talentreen konsultti, coach ja partneri Suvi von Becker haastaa työssään johtajat omalle epämukavuusalueelleen tunnistamaan ja tunnustamaan omia uskomuksiaan, motiivejaan ja arvojaan.

Haastattelussa uraäiti: Merja uskoo saavansa mitä ajattelee

Nimi: Merja Valkonen-Hernandez, 42
Koulutus: KTM, sertifioitu jooga- ja pranayama-opettaja, EFT:n ammatinharjoittaja, Life Coach
Työpaikka: Yrittäjä (www.merjavalkonen.fiwww.drishtionlife.com/fi/)
Perhe: aviomies, tytär
Harrastukset: kuntosali, jooga, elokuvat
Kirjavinkki: Esther ja Jerry Hicks, Abrahamin opetukset, Pyydä niin saat
Lomavinkki: Australia
Terveiset uraäideille: Olet riittävä sellaisena kuin olet. Täydellisyyden tavoittelu rasittaa sekä työtä että perhettä, joten molemmista täytyy löytää ilo.

 

Merja-valokuva-600x600.jpg

 

Merja valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ja aloitti valmistumisen jälkeen työt henkilöstöpäällikkönä IT-alan yrityksessä Jyväskylässä. Yritys sai alkuun rahoitusta, ja sillä meni hyvin, kunnes alkoi IT-alan räjähdysmäinen lasku. Merja joutui irtisanomaan työntekijöitä ja lopulta myös itsensä. Tämän jälkeen Merja aloitti unelmatyössään sadan hengen yrityksessä Helsingissä ja pääsi 26-vuotiaana johtoryhmään vanhempien miesten joukkoon. Merja otti myös tuntuvan asuntolainan yksin.

Hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Merja teki töitä kellon ympäri tehdäkseen vaikutuksen seniorikollegoihin. Parissa vuodessa yritys kasvoi 300 hengen organisaatioksi ja Merja painoi töitä. Vuodet olivat hänelle sekä ihaninta että haastavinta aikaa. Pikkuhiljaa hän uuvutti itseään ja alkoi palaamaan loppuun. Merja ei osannut enää hallita mieltään eikä kehoaan. Yhtenä päivänä hän ei päässyt ylös sängystä ja henki ei kulkenut. Tämä hetki sai Merjan pysähtymään. Hän sai lääkäriltä viikon lomaa uupumuksen vuoksi. Merja ajatteli, että yritys ei selviäisi ilman häntä. Tällöin lääkäri totesi, että hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Loman aikana Merjan ystävä antoi hänelle Donald Walschin kirjan Keskusteluja Jumalan kanssa. Kirja avasi Merjalle uuden maailman siitä, miten me itse luomme oman todellisuutemme. Kirja myös innosti häntä meditointiin ja joogaan. Seuraavan kuukauden kesälomansa Merja vietti Intiassa joogaten ja päätti siellä, että ottaa töistä puoli vuotta vapaata ja muuttaa Pariisiin. Pariisissa Merja päätti, että ei aio palata enää työpaikalleen. Merja nautti uudesta hyvästä olotilasta ja joogan opettamisesta, joten päätöksestä ei ollut mitään epäselvyyttä.

Merja valmistui joogaopettajaksi ja matkusteli opettamassa joogaa eri paikoissa. Thaimaassa hän tapasi nykyisen aviomiehensä Danielin eräällä joogakurssilla. Ennen häitä Merja ja Daniel miettivät missä haluaisivat asua, ja niinpä he lähtivät etsimään uutta kotiaan. Matka kulki Perusta Panamaan, Thaimaahan, Australiaan ja Intiaan. Molemmat ihastuivat Australiaan ja lähtivät sinne luomaan jotakin omaa. Merja opetti joogaa ja Daniel oppi raakaruoan salat.

Me saadaan sitä, mitä me ajatellaan.

Merjan tärkein oppi maailmalta oli se, että paikan vaihtaminen ei ratkaise ongelmia. Minne meneekin, ottaa itsensä mukaan. On työstettävä omaa mieltään, jotta voi löytää onnen. Merja uskoo ajatuksen voimaan ja siihen, että saat mitä ajattelet – halusit sitä tai et. Kursseillaan Merja opettaa, miten omaa ajattelumaailmaa voi hallita ja mitä apuvälineitä meillä siihen on.

Katkaise pahan kierre heti.

Merjan vinkki nuorille naisille stressin hillitsemiseen on kierteen nopea katkaiseminen. Jos joku asia pelottaa tai stressaa voi mennä vaikkapa vessaan istumaan ja hengähtämään. Itseään pitää muistuttaa, että ei ole mitään hätää ja on riittävä juuri sellaisena kuin on. Kaikki odotukset lähtevät meistä itsestämme. Tyytyväisyyden ja tasapainon saavuttaminen vaativat myös tervettä itsekkyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella meistä on vastuu omasta hyvinvoinnistamme. Ainoastaan sen jälkeen, kun itsellä on hyvä olla, voi antaa jotakin myös toiselle.

Australiasta pari muutti Peruun ja Merja löysi EFT-metodin, joka tuntui heti hanskat käteen -jutulta. EFT:ssä naputellaan kehon meridiaanipisteitä samalla kun ajatellaan itselleen negatiivista kokemusta – näin ”katkaistaan” tunneside tuohon tapahtumaan. Metodissa häntä kiinnosti pureutua ihmisten ongelmien juurisyihin ja nopeasti vapautua niistä. Perusta perhe palasi takaisin Suomeen. Merja jatkoi Perussa aloittamaansa EFT:n ja life coachingin harjoittamista. Daniel perusti RAWA-yrityksen, joka valmistaa gluteenittomia, vegaanisia ja sokerittomia jälkiruokia.

Vastuu onnellisuudesta on kullakin itsellään.

Merjan tärkein arvo on ehdottomasti hänen perheensä. Danielin kanssa hän voi olla oma itsensä. He eivät oleta, että tekevät toisensa onnellisiksi vaan vastuu siitä on kullakin itsellään. Tämän he haluavat opettaa myös tyttärelleen. Tulevaisuudessa Merjan unelmana on työskennellä yhdessä Danielin kanssa. He haluavat järjestää kursseja, joilla opettavat mielen vaikutuksen voimasta, kuinka tehdä unelmista totta, kuinka saavuttaa elämän tasapaino sekä harmonia parisuhteessa.

Merjan roolimallit ovat Esther ja Jerry Hicks, joten hän haluaisi lukea haastattelun Esther Hicksista.

Teksti: Olessia Manner, MiB-aktiivi sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Merja Valkonen-Hernandez