Työpaikka alta perhevapaalla - Liisan tarina

Naisten kohtelu työelämässä on noussut viime aikoina yhä kiivaamman uutisoinnin kohteeksi. MiB halusi tarttua aiheeseen ja haastatella henkilöä, joka on kokenut syrjintää sukupuolensa vuoksi. Alla tarina siitä, kuinka henkilö menetti työpaikkaansa äitiysloman aikana vahvasta lainsäädännöllisestä perustasta huolimatta. Tarinan henkilö haluaa rohkaista kaikkia naisia tietoisuuteen omista oikeuksistaan sekä kitkeä epäoikeudenmukaisuutta työmarkkinoilta. Jutun lopusta muutama oikeudellinen vinkki!

Henkilöiden nimet on muutettu. 

Kolmissakymmenissä oleva Liisa oli työskennellyt useamman vuoden ajan suomalaisessa konsernissa. Hän ehti selvitä useammasta YT-neuvottelusta ennen äitiyslomalle jääntiään. Liisa oli saanut positiivista palautetta alaisiltaan suoriutumisestaan ja tiimi ylläpitää keskinäistä yhteyttä yhä tänä päivänä.

Liisan suora esimies ja koko osaston johtaja irtisanottiin Liisan äitiysloman aikana. Uutena osastonjohtajana aloitti Pirkko. Liisa halusi tutustua Pirkkoon ja samalla keskustella töihinpaluusta. Liisa oli soittanut useamman kerran Pirkolle ja jättänyt soittopyyntöjä, mutta Pirkko ei koskaan vastannut hänelle. Jossain vaiheessa Pirkko palkkasi Liisan entisen esimiehen tilalle Antin, joka sittemmin avasi keskusteluyhteyden. Liisa koki, että Pirkko odotti Antin palkkaamista siirtääkseen asianhoidon hänelle.

Liisan työkollegat kertoivat, että myös Liisan paikka oli täytetty hieman eri tittelillä. Uuden henkilön tehtävistä yli 50% olivat samoja tehtäviä, joita Liisakin teki aiemmin töissä ollessaan. Kaiken lisäksi vakituiseen työsuhteeseen palkattu henkilö oli osastonjohtajan omista verkostoistaan. Tästä huolimatta Liisa halusi keskustella mahdollisuuksistaan yhtiössä ja uusienkin vastuualueiden haltuun ottamisesta. Liisa tapasi Antin muutaman kerran ja aina kun he keskustelivat töihinpaluusta, Antti totesi epämääräisesti: ”Nyt ei ole avoinna olevia tehtäviä, palataan asiaan myöhemmin”.

Aikaa oli kulunut ja konsernin rekrytoija otti yhteyttä Liisaan kertoakseen osastolle julkiseen hakuun avautuvasta tehtävästä. Kyseessä oli matalamman vaatimustason tehtävä, mutta Liisa oli innoissaan ja halusi keskustella paikan haastavuuden räätälöinnistä. Rekrytoija totesi, että toimenkuvaa ei voida muuttaa ja jos Liisa haluaa paikan, hänen täytyy jättää työhakemus muiden joukossa. Tehtävän palkkaus oli myös alempi kuin korvaus Liisan edellisestä positiosta. Liisan mielestä yritys paikkaili virhettään siitä, että täytti Liisan paikan toisella henkilöllä. Liisan asenne läpi koko prosessin oli ollut reipas, iloinen ja avoin uusille mahdollisuuksille: ”Roolithan elävät ja olisin ollut valmis ottamaan uusia osa-alueita vastuulleni.” Hän näki tapahtuneen jälkeen vielä viimeisen kerran Antin, joka sanoi suoraan: ”Etkö ymmärrä, että uusi henkilö on jo palkattu sinun tehtäviin? Olen tietoinen laillisista oikeuksistasi, mutta tämä on tilanne.”.

Uusi esimies ei tarjonnut työsopimuslain mukaisesti Liisalle mitään mahdollisuuksia – ei aikaisempaa vastaavaa työtä, ei muuta työtä eikä kouluttautumisvaihtoehtoja. Keskustelua aiheesta venytettiin konsernin puolesta yli puoli vuotta. Tapahtunut herätti Liisassa hämmennyksen tunteita, sillä Suomessahan pitäisi olla maailman paras turva palata töihin äitiyslomalta. Keskusteltuaan lakimiehen kanssa, Liisalla olisi ollut vahvaa näyttöä tuekseen. Häntä kuitenkin arvelutti oikeusprosessin julkisuus. Oikeudessa riitelemisen sijasta, Liisa päätti hakea töitä muualta ja sai osaamistaan vastaavan työpaikan nopeasti – tilanne ratkesi sillä.

Vastaavanlaisen tilanteen sattuessa Liisa olisi tietoisempi omista oikeuksistaan ja tiukempi vaatimuksissaan. Hän toivoo, että kokeneet naiset tukisivat enemmän uran alussa olevia naisia tasa-arvoon ja äitiyteen liittyvissä asioissa. ”Naiset tietävät yhä paremmin oikeutensa. Aika on kypsä sille, että ihmiset uskaltavat puhua ääneen kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuudesta. Työnantajat alkavat heräämään siihen, että mitä tahansa ei voi tehdä. Äitiyden, joka on lähtökohtaisesti paras asia jonka nainen voi kokea, ei pitäisi estää tai hankaloittaa kenenkään asemaa työmarkkinoilla.”, sanoo Liisa.

Työhönpalaaja, tunne oikeutesi!

Tasa-arvolain (609/1986) 8 §:n mukaan työnantajan menettelyä on pidettävä laissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja johtaa työtä, jakaa työtehtävät tai muutoin järjestää työolot siten, että yksi tai useampi työntekijä joutuu muihin verrattuna epäedullisempaan asemaan sukupuolen perusteella.

Työsopimuslain (55/2001) 4 luvun 9 §:n mukaan, perhevapaiden päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä, ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä. Edellä mainittu oikeus on erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainlomalta, hoitovapaalta tai tilapäiseltä tai osittaiselta hoitovapaalta palaavalla työntekijällä. Työnantaja ei voi edellyttää, että henkilö hakee uutta tehtävää organisaatiossa. Laki velvoittaa työnantajaa tarjoamaan työtä.

Työntekijän työsuhteen ehtojen on säilyttävä vähintään entisinä lukuun ottamatta perhevapaan aikana työsuhteisiin yleisesti tulleita muutoksia. Jos aikaisempaan työhön palaaminen ei olisi mahdollista, työnantajan olisi tarjottava työntekijälle aikaisempaa työtä vastaavaa työntekijän työsopimuksen mukaista työtä. Työnantajalla ei siten olisi oikeutta tarjota mitä tahansa työtä aikaisemman työn sijasta, vaan tarjottavan työn tulisi olla sekä työntekijän työsopimuksen mukaista että aikaisempaa työtä vastaavaa. Tarjotun ja aikaisemman työn vastaavuutta arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota työntekijän aikaisemmin tekemän työn sisällön lisäksi työntekijän koulutukseen ja kokemukseen. Jos myöskään aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ei olisi tarjolla, tulisi työnantajan tarjota työntekijälle muuta työntekijän työsopimuksen mukaista työtä.

Perhevapailta työhön palaavalle työntekijälle ei ole aina mahdollista tarjota aikaisempaa eikä mitään muutakaan hänen työsopimuksensa mukaista työtä. Työnantajan oikeuteen irtisanoa tai lomauttaa työntekijä tällaisessa tapauksessa sovellettaisiin työsopimuslain yleisiä työsopimuksen irtisanomista ja lomauttamista sekä niihin liittyvää koulutus- ja uudelleensijoittamisvelvollisuutta koskevia säännöksiä.

Jos Sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja laki on puolellasi, mutta et ole valmis viemään asiaa oikeuteen, voit aina neuvotella työnantajasi kanssa taloudellisesta korvauksesta!

Teksti: Olessia Manner, MiBin markkinointi- ja viestintätiimin sisällöntuottaja sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Katherine Hanlon

Töissäkävijä: Laura Jalonen, mainosalan yrittäjä

Olen Laura Jalonen, 34-vuotias mainosalan yrittäjä. Minulla on 2,5- ja 4,5-vuotiaat pojat. Työskentelin vuosia mainosalalla sekä valokuvausliikkeessä, ja päätyön ohella sivutoimisena yrittäjänä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä jatkoin äitiysvapaalla yrittäjän töitä vanhoille asiakkaille. Äitiysvapaan päätyttyä aloitin tehdä kolmipäiväistä työviikkoa valokuvausliikkeessä, ettei 11 kuukautta vanhan lapsen tarvinnut olla ihan täyttä viikkoa päivähoidossa.

Toisen lapsen vanhempainvapaan päättyessä paketti alkoi olla jo liian täynnä, joten piti miettiä, mitä jättää pois, kun aika ja jaksaminen ei riitä kaikkeen. Lopetin päätyöni valokuvausliikkeessä, koska mainosalan yrittäjänä minulla oli jo kohtuullisesti asiakkaita. Laskin myös, että tuntipalkkani yrittäjänä on korkeampi kuin kaupassa, joten pystyin lopettamaan täyden työviikon tekemisen. Kotona työskentelemisen ansiosta minun ei tarvitse myöskään matkustaa aiempaa 40 kilometrin työmatkaa, mikä myös säästää resursseja.

Nykyisellä järjestelyllä lasten sairastelut tai muut arkielämän muutokset eivät aiheuta niin suurta säätöä, koska työskentelen kotitoimistossa ja olen itseni pomo. Päätoimiseksi yrittäjäksi hyppääminen hirvitti, ja pohdin ratkaisua pari kuukautta, sillä olin viihtynyt hyvin myös aiemmassa työpaikassani valokuvaamossa. Olen tyytyväinen nykyiseen valintaani, sillä olen päässyt kehittämään itseäni yrittäjänä ammatillisesti. Kotona työskenteleminen mahdollistaa myös sopivan downshiftaamisen, sillä kotityöt luonnistuvat työnteon tauoilla.

Vanhempainvapaalla yrittäjäksi - Sarin vinkit perheen ja työn yhdistämiseen

Olin globaalissa ICT-alan yrityksessä markkinointipäällikkönä vastaten Suomen tuotelanseerauksista ja -markkinoinnista. Olin erittäin tyytyväinen silloiseen työpaikkaani ja palkka oli erittäin hyvä. Kahden peräkkäisen äitiysloman aikana alkoi kuitenkin kypsyä ajatus omasta yrityksestä, joka oli ollut ajatuksissa jo myös ennen lapsia. Kun törmäsin keväällä 2017 Mothers in Business -työpaikkaketjussa Jenni Vartiaisen postaukseen, jossa hän kertoi suunnittelevansa uutta startupia ja kaipasi kaupallista henkilöä perustajatiimiin, innostuin samantien.

Nuorimmaiseni oli vasta puolivuotias, mutta hyppäsin oitis mukaan kehittämään yrityksen ideaa sekä hakemaan rahoitusta. Olin aluksi mukana vain silloin tällöin, eritoten lasten päiväuniaikoja hyödyntäen. Isovanhempien avustamana aloitin pian kokoaikaisen työnteon, joskin tein kotoa käsin 90 % töistä. Esikoinen aloitti päivähoidossa vähän yli 2-vuotiaana, aluksi kolmena päivän viikossa. Kuopus oli kotona vielä puoli vuotta, mutta sain apua sekä lasten isovanhemmilta että puolisoltani. Työskentelin paljon iltaisin ja viikonloppuisin.

Työskentelimme yrityksemme parissa ilman palkkaa koko vuoden 2017, ennen kuin perustimme osakeyhtiön sen vuoden lopulla. Uskoimme niin paljon yritysideaamme, että halusimme satsata siihen aikaa ja rahaa. Luonnollisesti perheemme taloudellinen tilanne mahdollisti tämän riskin ottamisen.

Olen aina saanut monipuolisista töistä virtaa ja pitänyt kiireestä, muutoksista sekä paineen alla työskentelystä. Jos on liian helppoa tai päivät samanlaisia, tylsistyn ja motivaatio hiipuu. Kahden pienen lapsen äitinä tuntuu toisinaan, että olen töissä vähän kuin lomalla – henkisesti siis saa hetken hengähtää “ÄIIITIIIII” -huudoista. Työntekijänä olen entistä järjestelmällisempi; priorisoin ja keskityn, sillä aikaa ja tekijöitä on vähän.  Saan aikaiseksi lyhyessä ajassa todella paljon! Osaan myös sulkea korvani ulkopuoliselta hälinän, koska olen tietoisesti totuttautunut siihen jopa kotona. Negatiivisena puolena aiempaan tuntuu, etten voi enää luottaa ulkomuistiini samalla tavalla kuin ennen. En kylläkään tiedä, johtuuko se lapsista vai kiireisestä työstäni.

Suurimpana kiitoksena sanoisin, että perhe-elämämme joustavasta sujumisesta on iso kiittäminen avuliasta ja joustavaa puolisoani ja vanhempiani. Emme juurikaan riitele vaan pystymme keskustelemaan asiat asioina. Olen itseni esimies, joten itse määrään työstäni milloin ja miten teen asiat. Tämä joustavuus ei kaikille sovi, mutta itselleni se on ollut lottovoitto.

Sarin niksit työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi:

• Älä stressaa liikaa äläkä ylisuorita, vähemmälläkin pärjää.

• Ole hyvissä väleissä isovanhempien ja sukulaisten kanssa. Muista pyytää heiltä lastenhoitoapua!

• Jos pystyt, tee myös etätyöpäiviä, jolloin ei mene työmatkoihin turhaa aikaa. Podcastit ja äänikirjat on hyvä työmatkan viihdyke/hyödyke.

• Tee puolison ja/tai hoitajien kanssa puhelimiin yhteinen jaettu kalenteri, josta näkee menot ja sovitut lasten viemiset ja hakemisvuorot jne. Meillä on toiminut hyvin niin että toinen vie aamulla ja toinen hakee iltapäivällä.

• Mieti ruokia etukäteen hieman pidemmälle ja osta myös sitä varten ainekset valmiiksi, ettei joka päivä tarvitse käydä kaupassa. Hyödynnä kauppakassipalveluja.

• Anna puolisolle ja hoitajille alusta asti myös oma tyyli hoitaa lapsia itsenäisesti, ettet itse suunnittele ja tee kaikkea valmiiksi. He kyllä pärjäävät, jos annat heille mahdollisuuden alusta asti. En ole kertaakaan jättänyt ohjelappua lastenhoitoon liittyen, vaan luotan heihin täysin – samalla tavalla kuin vien lapsen tarhaankin. En joka päivä vie heille ohjeita, mitä pitää tehdä. Toki tämä toimii vain lähimpien hoitajien kanssa, jotka ovat usein tekemisissä lasten kanssa.

• Muista myös ottaa omaa aikaa ja parisuhdeaikaa, arkikin sujuu paremmin sen myötä.

Tämä teksti on jatkoa Sari Hurme-Mehtälän aiemmalle aiheeseen liittyvälle kirjoitukselle Kuinka saada työpaikka mammalomalla.

Sari Hurme-Mehtälä, BBA, asuu Kirkkonummella, mutta työskentelee Helsingissä. Hän on lasten tiedekasvatusta tarjoava Kide Science -yrityksen toimitusjohtaja sekä yksi perustajista. Sari lähti mukaan startup-yritykseen äitiysloman aikana 2017. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies, 3-vuotias tytär, 2-vuotias poika sekä koira.

Sinä itse olet suurin stressinlähde elämässäsi

Sinä itse olet suurin stressinlähde elämässäsi. Kuulostaa radikaalilta, eikö vaan – mutta silti se on täysin totta.

Aikojen alussa ihmisten kohtaamat stressitekijät olivat todellisia uhkia ihmiskunnan selviytymiselle: kuten villieläimiä tai luonnonmullistuksia. Hengissä selviytymisen kannalta oli välttämätöntä joko taistella tai paeta, jolloin myös vaaratilanteen aiheuttama stressi tuli saman tien purettua. Nykypäivänä kohtaamamme stressitekijät ovat harvoin henkeämme uhkaavia ja sellaisia, joita vastaan voisimme taistella tai joita voisimme konkreettisesti paeta ja sen vuoksi stressi jää kytemään kehoomme ja varastoituu sinne aiheuttaen ajan myötä ongelmia.

Mietipä omaa elämääsi, mikä aiheuttaa sinulle eniten stressiä? Onko stressisi syynä se, että yrität ehtiä joka paikkaan ja saada kaiken tehtyä parhaalla mahdollisella tavalla? Vai onko stressin syynä se, että mietit liiaksi mikä voi mennä vikaan ja mitä muut siitä ajattelevat? Kaikkien näiden stressitekijöiden takana on oma mielesi, joka uskottelee sinulle, että et ole arvokas, jos et koko ajan suorita mahdollisimman paljon asioita, ja lisäksi se luo pelkoja ja epävarmuutta, että et ole hyvä ja osaa asioita. Elämässämme harvoin on todellisia uhkia, mutta mielemme luo niitä sitäkin enemmän.

Jatkuva aivotyö kuluttaa paljon energiaasi

Päässämme pyörii kymmeniä tuhansia ajatuksia joka ikinen päivä. Mielemme on siis äärimmäisen kiireinen ja sen vuoksi kuluttaa paljon energiaamme, jonka voisimme kohdistaa paljon järkevämmin. Lisäksi luonnostaan suuri osa ajatuksistamme on sellaisia, jotka tavalla tai toisella rajoittavat elämäämme. Tämä johtuu siitä, että mielemme on rajoittunut ja pystyy toimimaan ainoastaan aikaisempien kokemustemme ja tietomme pohjalta.

Mielemme ei ole paha, mutta ongelmana on se, että se pyrkii kaikin keinoin suojelemaan meitä vaaroilta ja uhkilta – jotka useimmiten eivät ole todellisia. Enää ei ole tiikeriä, joka olisi hyökkäämässä kimppuusi, mutta mielesi luo ’tiikereitä’, joita vastaan se haluaa sinun puolustautuvan ja näin tehdessäsi huomaamatta sabotoit itseäsi ja omaa elämääsi. Meillä kaikilla on epäterveitä uskomuksia itsestämme ja ympäröivästä maailmasta ja se, kuinka paljon annamme näiden vaikuttaa itseemme, määrittelee sen, kuinka paljon käytämme omaa potentiaaliamme. Ja usko pois, sinussa, kuten meissä kaikissa, on potentiaalia paljon enempään kuin mitä sinulla tällä hetkellä on käytössä!

Mielen melu täytyy vaimentaa päästäksesi eroon sen tuottamasta stressistä

Mielesi siis tuottaa sinulle paljon aiheetonta stressiä. Ja koska mieli on yhtä kuin ajatuksesi, lähtee mielen aiheuttaman stressin hallinta ajatustesi hallinnasta. On tärkeää ottaa ohjat omiin käsiisi ja osoittaa mielellesi, että sinä hallitset ajatuksiasi sen sijaan, että antaisit ajatustesi hallita sinua. Eikö kuulostakin järkevältä ja tavoittelemisen arvoiselta asialta?

Jos vastasit kyllä, tule kuuntelemaan 19.9. pidettävää luentoani aiheesta ’5 totuutta mielestä – miksi on parempi hallita mieltäsi sen sijaan, että antaisit mielesi hallita sinua’. Luento on toinen kolmiosaisesta luentosarjasta, jonka ensimmäinen luento käsitteli stressiä ja kolmas luento tulee käsittelemään suoliston kunnostusta ravitsemuksen keinoin.

Kirjoittaja on Kirsi Kautiainen, joka on kahden pienen lapsen äiti ja hyvinvointivalmentaja.

Facebook
LinkedIn
Instagram

Lapsiperheen arki – jatkuvaa rumbaa ja pieniä suuria asioita

Lomalta paluu – toisten mielestä mahtavaa, toisille tuskallista. Urbaanin kyläpankin säästöpankkiiri Sirpa Mäkinen kirjoittaa omasta lapsiperhearjestaan ja siitä, miten hän voi jeesata, jotta vauraampi tulevaisuus ei huku arjen pyöritykseen.

Syksy tarkoittaa perheissä usein muutosta. Lomat ovat takana päin ja arki koittaa. Monien mielestä on mahtavaa, että rutiinit palaavat. Itse kuulun niihin, joille asettuminen arkeen ja rutiineihin ei ole maailman mieluisin asia. Työhön paluu tuntuu aina jotenkin vaikealta, vaikka tykkäänkin työstäni, asiakkaistani ja säästöpankkiiri-kollegoistani.

Arki rytmittää elämää

On hienoa, että lapset pääsevät kouluun ja päiväkotiin, sillä lapsiperheessä loma on usein pitkälti riitojen selvittämistä, venyneitä iltoja, liiallista herkuttelua ja tekemisen keksimistä. Loman alkaessa odotukset ovat korkealla, ja loma saattaakin mennä liikaan suorittamiseen. Lomalla jos koska pitäisi osata ottaa iisisti, mutta sekin on välillä vaikeaa. Onhan kuitenkin niin, että arki rytmittää elämää kivasti ja rutiinit vievät päiviä eteenpäin.

Hetkellinen vapaus arjen rumbasta

Tänä syksynä sain aloittaa työt aiempaa rauhallisemmin, kun mieheni loma vielä jatkuu. Hän saattelee lapset kouluun, ja nuorimmainenkin sai vielä toviksi jäädä kotiin viettämään laatuaikaa isänsä kanssa. Aion nauttia nyt siitä, että minulla on muutama viikko vapaata arjen pyörityksestä. Nimittäin kohta on edessä kuka vie ja kenet, millä mennään kouluun -rumba, ja suunnitelmathan tietysti muuttuvat aina vuoden edetessä talveen. 

Lapsiperheen arki ja ihanat ihmiset

Loman jälkeen hetken tuntuu siltä, ettei ole mitään, mitä odottaa. Pelottaa kiire ja stressi, jonka arki tuo mukanaan: lasten sairastelun ja sen sovittelun, kuka voi jäädä töistä kotiin hoitamaan potilasta. Helteisen kesän jälkeen takaraivon hiipii myös ajatus kura-ja toppavaatteiden kanssa pelaamisesta ja talven loputtomasta pimeydestä. Jotten nyt ihan ankeaksi heittäydy, niin mietin myös asioita, jotka kantavat arjen harmauden yli. Minua lämmittää ajatus ihanista ihmisistä ympärilläni. Läheisistä ihmisistä ja säästöpankkiiri-kollegoista, jotka kyllä tukevat ja auttavat minua, jos sitä tarvitsen.

Loma tai vanhempainvapaa lopuillaan – muutos arjessa mietityttää

Muutos lapsiperheessä koetaan myös silloin, kun toinen vanhemmista palaa töihin vanhempain- tai hoitovapaan jälkeen. Kukaan ei enää päivisin tee kotihommia, käy kaupassa, eikä ruoka ole valmiina, kun tullaan kotiin. Lapset pitää ehtiä hakea päiväkodista, eikä aina haluaisi, että oma lapsi on viimeinen, joka haetaan. Koko perhettä tietenkin jännittää, miten lapsen hoito lähtee käyntiin, sekä päiväkodin aloitukseen usein liittyvä lapsen sairastelu.

Kun molemmat vanhemmat ovat töissä, kaikki hommat pitää ehtiä hoitaa illan aikana, joka on todella lyhyt. Illalla lapset ovat väsyneitä, vanhemmat yrittävät nollata ajatuksensa työpäivän jälkeen, jotta pystyvät aloittamaan kotona uuden ”työn” uusin silmin. Se ei ole aina helppoa. Kaikkeen kuitenkin tottuu ja positiivisuudella pääsee pitkälle. Vastuuta on hyvä muistaa jakaa myös lapsille, tietenkin ikä huomioiden. Itse asiassa lapset pitäisi muistaa ottaa mukaan useammin – usein he oikeasti tykkäävät siitä. 

Mutta on töihin palaamisessa mahtaviakin juttuja. Minun arjessani huippuhetkiä ovat jonkun muun valmistama lounas, jonka saa vieläpä nauttia aikuisessa seurassa. Ja erityisesti se, että saa mennä vessaan yksin ja rauhassa. Kyllä, pieniä suuria asioita.

Lasten harrastukset – aikaa vieviä mutta antoisia

Minun arkeeni kuuluu hyvin suurena osana lasten harrastukset. Aikaa vievää mutta myös hyvin antoisaa. Molemmat kouluikäiset lapseni ovat kirjoittaneet tarinoita siitä, mitä he tekevät yhdessä äidin kanssa ja mistä äiti tykkää. Molemmat ovat kirjoittaneet, että ”äiti tykkää käydä meidän futispeleissä”. Minulle on tärkeää olla mukana heidän harrastuksissaan ja kannustaa, vaikka joutuisin tinkimään jostain muusta. Toivon, että he muistavat tämän myös vanhempana.

Yhtenä päivänä olin menossa futiskentälle suoraan töistä ja samalla kollegan kanssa höpötellen. Hän kertoi kuinka muistaa ajan, kun arki oli vauhdikasta säätämistä. Nyt hänen lapsensa ovat jo isompia ja sen myötä arkikin näyttäytyy erilaisena. Hänen lämpimät sanansa jäivät mieleeni: ”yhtään hetkeä en vaihtaisi pois”. Tähän totesin, että minä kyllä vaihtaisin, aika monetkin. Uskon kyllä, että jonain päivänä itse voin sanoa samoin jollekulle, joka elää ruuhkavuosia. Yksi asia kerrallaan ja ollaan läsnä. Jokainen meistä on vastuussa siitä, mitä se arki pitää sisällään. Pitää tehdä ja nähdä niitä hetkiä, joiden voimalla jaksaa eteenpäin.

Tavataan silloin kun sinulle sopii

Kun perusarjessa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ei ole ihme, että perheiden voi olla vaikea löytää yhteistä aikaa asioiden hoitamiseen. Onneksi voin työssäni auttaa perheitä suurissa asioissa, vaikkapa asunnon hankinnassa, kuin myös lapsille säästämisessä sekä kokonaistalouden suunnittelussa. Ja mikä parasta, perheen ei tarvitse löytää aikaa tullakseen koko porukan kanssa pankkiin, vaan voin tulla kotiin silloin, kun se perheen arkeen parhaiten sopii tai voimme tavata vaikka lounastunnilla työpaikalle. Sillä minä kyllä tiedän, kuinka vaikeaa ajan löytäminen voi olla. Jos kaipaat jeesiä tai tahdot paremman pankkisuhteen, ota yhteyttä.

Pirteää syksyä toivottaen,
Sirpa

Sirpa työskentelee urbaanissa kyläpankissamme taloutesi valmentajana. Hän jeesaa sinua löytämään sopivimmat ratkaisut eri tilanteisiin, olipa kyseessä sitten  asunnon hankinta tai säästämisen aloittaminen. Hän on kahden koululaisen ja yhden päiväkotilaisen äiti, jonka perheeseen kuuluvat myös aviomies sekä vajaan vuoden ikäinen innokas espanjanvesikoira Tyyne. Jos mieleesi juolahti kommentti tai palaute, Sirpan löytää Twitteristä: @SirpaMakinen