Ota kaikki irti verkostoista! Näin MiB ry vauhditti yrityksemme starttia

Ennen äitiyslomia ja niiden aikana velloin pitkään epämääräisessä työhön liittyvässä tuskassa. Tein freelance-toimittajana unelmatyötäni, mutta toisaalta työni oli pysynyt pitkään hyvin samanlaisena. Tuntui, että maailma ympärillä digitalisoituu, mutta itse vain naputan tekstiä kuten toimittajat vuosikymmeniä aikaisemminkin. En halunnut pudota kelkasta. Halusin myös tuloja muualtakin kuin suhdanneherkästä lehtimaailmasta. Enää piti keksiä, mistä uusi suunta löytyisi.

Itse pähkäilin pitkään, mitä se ’jokin muu’ oikein voisi olla. Kävin ammattiliittojen, yritysverkostojen ja oppilaitosten koulutuksissa. Opettelin tiedottamisen perusteita ja harjoittelin tekemään mobiilivideoita. Heikkona hetkenä harkitsin jopa hyppäämistä insinööriopintoihin.

Moni nainen pohtii äitiysloman aikana suhdetta työhönsä. Haluanko vanhempainvapaan jälkeen jatkaa aikaisemmassa työpaikassani? Millainen työ vastaisi paremmin arvojani? Olisiko työllistyminen helpompaa, jos vaihtaisin alaa tai opiskelisin lisää?

Mothers in Business -verkosto voi parhaimmillaan auttaa valtavasti tällaisissa pohdinnoissa. Nyt kerron, kuinka MiB auttoi eteenpäin yritystä, jonka perustin vanhempainvapaalla yhdessä kollegani kanssa.

Kirjoittaminen työelämässä yhä tärkeämpää

Syksyllä 2015 istuimme toimittaja- ja äitikollegani Sanna Seväsen kanssa kuuntelemassa yrittäjille suunnattua puheenvuoroa bloggaamisesta. Puhuja ei käsitellyt blogiteksien kirjoittamista, ja tilaisuuden jälkeen ehdotimme Sannan kanssa, että voisimme pitää vastaavan setin blogien kirjoittamisesta. Järjestäjä innostui aiheesta, mutta ajankohta jäi auki, sillä odotimme molemmat toista lastamme. 

Vuoden kuluttua lupaamamme kirjoituskoulutus tuli uudelleen mieleen. Ymmärsin, että aiheessa on aineksia paljon enempäänkin kuin yhteen aamupalatilaisuuteen. Me kaikki kirjoitamme työelämässä enemmän kuin koskaan ennen – blogipostauksia, somepäivityksiä, sähköposteja, uutiskirjeitä, ohjeistuksia, raportteja ja pikaviestejä. 

Digimaailmassa joka kanava tulvii viestejä, joten selkeiden ja napakoiden viestien kirjoittaminen on valtti. Kirjoitustaitoa on pitkään pidetty töissä itsestäänselvyytenä, vaikka vain harva on viestintä- tai markkinointialan ammattilainen. Kun kirjoittamiseen on selkeät työtavat, teksti syntyy jouhevasti. Kun teksti on kirjoitettu hyvin, myös lukijan aikaa säästyy, kun kirjoittajan ajatus aukeaa ensilukemalla. 

Sanna oli helppo innostaa mukaan käynnistämään työelämän kirjoituskoulutuksiin erikoistunutta yritystä. Kun pohdiskelin verkostoilleni tällaisen palvelun tarvetta, MiBin silloinen puheenjohtaja Heini Wallander pyysi meitä pitämään ensimmäisen koulutuksen Tampereen MiB-äideille. Ehdotus kauhistutti ja innosti yhtä aikaa, mutta tiesimme, että tähän on pakko tarttua. 

Muutamassa kuukaudessa ja melkoisella vauhdilla syntyi Kide – digiajan kirjoituskoulu. Mietimme kuntoon paitsi koulutuksen sisällöt, myös visuaalisen ilmeen ja verkkosivumme. Palaveerasimme usein sillä aikaa, kun kuopus nukkui päiväunia. Toukokuussa 2017 ensimmäinen koulutuksemme oli valmis ja pidimme after work -tilaisuuden tamperelaisille uraäideille.

Ilman Heinin ehdotusta yrityksen käynnistämiseen olisi mennyt huomattavasti kauemmin. Olisimme ensin viilanneet suunnitelmat ja laskelmat kuntoon ja alkaneet vasta paljon myöhemmin pohtia, mistä saamme ensimmäisen asiakkaamme. 

MiB auttaa eteenpäin

Latvasta puuhun -taktiikka on välillä pakottanut haukkomaan henkeä, mutta reilu vuosi ensimmäisen koulutuksen jälkeen on pakko todeta, että olemme saaneet paljon aikaiseksi.  

Olemme muun muassa auttaneet automaatioteknologiafirma Fastemsia yritysblogin perustamisessa. Sparrasimme usean koulutuksen verran Puolustushallinnon rakennuslaitoksen johtoryhmää intranet-tekstien kirjoittamisessa. Kevään aikana kolmelle kirjoittamisen verkkokurssillemme osallistui yli 350 eri alojen ammattilaista: yrittäjiä, virkamiehiä, tutkijoita, juristeja, psykologeja, ekonomeja ja viestijöitä. Asiantuntijablogin kirjoittamiseen tähtäävällä Osaaminen esiin! -verkkokurssilla on myös paljon oman uransa murrosvaiheessa olevia.

Työelämän uuden suunnan etsiminen on parhaimmillaankin työlästä, pahimmillaan tuskaista. Omalla kohdallani vei kolme vuotta ennen kuin palaset loksahtivat paikoilleen. Neuvoni muille vastaavassa tilanteessa oleville on pysyä sekä aktiivisena ja toiveikkaana: käydä kiinnostavissa tilaisuuksissa sekä puhua toiveistaan, niistä jäsentymättömistäkin, uusille ja vanhoille kontakteille.

Kuva: Marjaana Malkamäki

Mothers in Business tarjoaa mielettömiä mahdollisuuksia uuden uran etsijöille: tapahtumia,verkostoja, vertaistukea sekä mahdollisuuden aktiivijäsenenä kokeilla uudenlaisia vastuita. Toimintaa ympäröi mahtava tsemppihenki ja myönteisyyden ilmapiiri, joka saa uskomaan, että itsestä on vaikka mihin.

Inspiroivaa alkavaa syksyä kaikille uuden suunnan etsijöille!

Mari Valkonen on kahden pienen lapsen äiti, MiB-aktiivi, toimittaja, kirjoituskouluttaja ja yrittäjä digiajan kirjoituskoulu Kiteessä. Lisätietoja koulutuksistamme löytyy osoitteista www.kidekoulu.fi ja www.osaaminenesiin.fi.   

Stressinhallinnan tärkeys hektisessä lapsiperhearjessa

Lapsiperhearjen pyörittäminen on ihanuudestaan huolimatta usein raskasta ja vaatii todellisia multitasking-taitoja, jaksamista sekä sietokykyä monenlaista epäjärjestystä kohtaan. Työn ja perhe-elämän yhdistäminen tuovat väkisinkin elämään paljon hektisyyttä ja aikapainetta, ja sitä myötä stressiä. Tunnollisina vanhempina työnnämme herkästi omat tarpeemme syrjään, ja itsestä huolehtimisesta tulee toissijaista lapsista huolehtimisen ollessa etusijalla.

Kiireen ja oman ajan puutteen lisäksi monilla meistä on tunneperäistä taakkaa kannettavanamme johtuen joko kaukaisista lapsuusajan kokemuksista ja/tai sen jälkeisistä raskaista elämänkokemuksista. Huomionarvoista lapsuusajoilta peräisin olevissa traumoissa on se, että ne eivät välttämättä ole nykyisen aikuisenmielemme näkemyksen mukaan suuria, mutta sillä hetkellä kun ne ovat syntyneet, meidän lapsenmielellemme ne ovat olleet merkityksellisiä. Menneet ja nykyiset traumaattiset kokemukset varastoituvat kehoomme aiheuttaen ajan myötä ongelmia, jos emme pura niitä pois kehostamme. Lisäksi kaikilla näillä traumoilla on taipumusta alitajuntaisesti siirtyä sukupolvesta toiseen niin kauan kuin emme käsittele omia ongelmiamme ja laita pistettä pahimmillaan sukupolvia kestäneelle pahoinvoinnille. Ikävä tosiasia siis on, että siirrämme omat ongelmamme lastemme kannettavaksi, jos emme kykene niitä itse ratkaisemaan; tämä tuo vanhemmuuteen aivan uudenlaisen vastuun pitää huolta myös itsestämme.

Lasten hyvinvoinnin taustalla on hyvinvoivat vanhemmat

Kiireen, henkisen tunnekuorman ja muiden mahdollisten tekijöiden aiheuttama stressi suistaa meidät herkästi negatiiviseen itseään ruokkivaan kierteeseen, jossa stressi johtaa väsymykseen, heikentyneeseen ravitsemukseen ruokailun muuttuessa epäterveellisemmäksi ja epäsäännöllisemmäksi sekä lopulta niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin oireiluun ja sairastumiseen. Tämä vaikuttaa epäedullisesti meihin itseemme, mutta sen lisäksi myös lapsiimme. Väsyneenä emme jaksa panostaa siihen, että lapset saavat syödäkseen terveellistä kotiruokaa ja lasten natinat ohitamme herkemmin antamalla heille periksi oli sitten kyse peliajan pidentämisestä, nukkumaanmenon myöhästämisestä tai mistä muusta heidän hyvinvointiinsa kielteisesti vaikuttavasta asiasta tahansa.

On siis sanomattakin selvää, että kyetäksemme tarjoamaan lapsillemme hyvinvoivan ja onnellisen lapsuuden, on meidän tärkeää ensin pitää huolta itsestämme. Tämä taas vaatii sitä, että meillä on käytössämme työkaluja stressin hallitsemiseksi. Näillä työkaluilla pystymme kääntämään stressin ja väsymyksen kierteen itseämme voimaannuttavaksi kierteeksi, joka väsymyksen sijasta ruokkii jaksamista ja hyvää oloa niin omassa kuin koko perheemmekin elämässä.

Palauta energia elämääsi

Itsestäsi huolenpitämiseksi ei riitä, että syöt terveellisesti, jos samaan aikaan kärsit stressistä.  Stressi suistaa autonomisen hermostomme pois tasapainosta ja sillä on vaikutuksensa kaikkialle kehoomme. Näin ollen stressi on paljon laaja-alaisempi ilmiö kuin mitä olemme tottuneet siitä ajattelemaan ja sen vuoksi hyvinvoinnin edistämisen ja sairauksien ennaltaehkäisyn tulisi aina lähteä stressin minimoimisesta, hallitsemisesta ja purkamisesta ulos kehostasi. Olen itse kokenut elämässäni suuria stressitekijöitä ja oppinut hallitsemaan niitä; tämän myötä olen saavuttanut aivan uudenlaisen energisyyden ja ilon elämääni. Tämä on synnyttänyt minussa suuren halun auttaa myös muita voimaan paremmin.

Olen kahden pienen lapsen äiti ja joogaan, meditaatioon ja funktionaaliseen ravitsemukseen erikoistunut hyvinvointivalmentaja. Autan ihmisiä ottamaan stressin hallintaan omassa elämässä, vapauttamaan sisäisiä voimavaroja mielenhallinnan keinoin sekä edistämään hyvinvointia terveellisen ravitsemuksen keinoin. Tavoitteena on tasapainoinen keho ja mieli, jonka myötä mm. pääsee irti erilaisista riippuvuuksista, nukkuu paremmin, saa helpotusta kiputiloihin sekä masennus- ja ahdistusoireisiin, tai asteittain pääsee kohti ihannepainoa ja saa energisen ja iloisen mielen takaisin.

MiB-tilaisuudet

Torstaina 9.8. pidän mibiläisille MiB After Work -hyvinvointiluennon aiheesta ’Stressinhallinta – näin minimoit stressiä arjessasi’. Luento on osa kolmiosaista Väsymyksestä energiseen elämään (VEE) -luentosarjaa, jonka muut luennot käsittelevät mielenhallintaa (19.9) ja suoliston kunnostusta ravitsemuksen keinoin (3.10). Tilaisuudet myös streamataan, ja ne löytyvät Facebookista MiB jäsenet valtakunnallinen -sivulta kahden viikon ajan tilaisuuksien jälkeen.

Kirsi Kautiainen on kahden pienen lapsen äiti ja hyvinvointivalmentaja.

Facebook: https://www.facebook.com/palautaenergiaelamaasi

Instagram: @kirsi_wellnessmother

LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/kirsi-kautiainen-70b6042/

Minä riitän – ja enemmän! Mutta miksi sitä on niin vaikea muistaa?

Riitänkö ilman sankaritekoja?

Aiemmin tunsin kroonista riittämättömyyttä. Minulle on ollut haaste kasvaa ulos uskomuksista, joiden mukaan en saisi nauttia itsestäni tai olostani ilman suoriutumista, tekemisiä ja saavutuksia. Jos elämä on kovin orientoitunut paketin kasassa pitämiseen, töissä kelpaamiseen tai toisten miellyttämiseen, on melko varmasti usein riittämätön olo. Elämä ohjautuu sen kautta, mitä olen täällä muille antamassa. (Saadakseni hyväksyntää ja rakkautta).

Havaitsin, että olen tiedostamattani uskonut olevani tässä elämässä palvelemassa toisia. Tuo uskomus vaikutti kaikkiin ihmissuhteisiini ja siihen mitä tein. Se näkyi niin, että asetin muut aina itseni edelle.

Uskomus siitä, että a) pitää olla hitsin hyvä tai b) on olemassa muita varten kumpuaa arvottomuudesta ja häpeästä. Puurtaminen ajaa usein lopulta ahdinkoon,   kun emme riitä itsellemme. Luulemme, että kovasti duunia tekemällä, miellyttämällä, olemalla kiva, jaksava ja kaiken ymmärtävä kannattelija saamme vihdoin mitä tarvitsemme. Rakkautta ja tunnustusta, sitä lämmintä tunnetta, että olemme tulleet nähdyksi. Olo pysyy jotenkin kelvollisena, kun emme joudu kohtaamaan arvottomuuden pelkoa, mutta silloin myös syvä levollisuus on kateissa. Paradoksi on siinä, että emme tule nähdyiksi ennen kuin uskallamme kohdata myös arvottomuuden ja riittämättömyyden pelon. Pysähtymällä, päästämällä irti. Kuulostelemalla, että ehkä en olekaan täällä muita miellyttämässä ja sankaritekoja tekemässä, vaan olemassa levollisesti Minä.

Tajusin sydämen läikähdyksenä, että olen olemassa ihan vain omaksi ilokseni, eikä minun tehtäväni ole palvella ketään. Huomasin, kuinka olin mennyt palvelusroolini ja kiltteyden taakse piiloon niin, ettei tarvitsisi kohdata joitakin kiperiä, syvällä olevia uskomuksia itsensä rakastamisesta, riittämisestä ja riittämättömyyden pelosta. Huomasin, että jokin minussa oli sitä mieltä, etten saisi asettaa itseäni läheisten edelle. Että minähän olen itsekäs, jos olen enemmän kiinnostunut siitä, mitä omalla elämänvoimallani voin luoda ja kokea, kuin miten voin kannatella sillä muita. Luultavasti olet jo kuullutkin tämän ajatuksen: vasta kun rakastaa itseään, voi rakastaa toista. Silloin voin jeesata ilokseni enkä ”ansaitakseni” jotain – silloin en myöskään vaadi tai odota apuni johtavan mihinkään tiettyyn. Enkä hassaa arvokasta elämänvoimaani raatamiseen.

Hokasin, että minun pitää valita, haluanko tehdä kaiken megahyvin vai hyvin voiden.

Muiden vai itsensä palvelija? (Kuva: www.unsplash.com)

Omien tarpeidesi ymmärtäjäksi

On ollut haaste sietää kasvukipua joka syntyy, kun opettelee katsomaan ja ilmaisemaan itseään uudella tavalla. Olen oppinut arvostamaan olemassaoloani enemmän kuin tekemisiäni. Olen opetellut puhuttelemaan itseäni kauniisti, etsiytymään ulos arvostelevista ajatuksista ja muita varten olemassa olemisesta. Jos joku ajattelee, että olen omahyväinen, olkoon niin. Olen oppinut arvostamaan itseäni inhimillisenä ja keskeneräisenä. Minun ei tarvitse varmistella, riitänkö. Kelpaan itselleni. Olen inhimillinen ja tunnen epävarmuutta, mutta arvoani eivät määritä tekemiseni eikä se, miellytänkö toisia vai en.

Vieläkin välillä sama vanha riittämättömyyden kela lähtee pyörimään ja vetää mielen matalaksi. Olen "vähän" perfektionistinen ja hienoa kyllä, näen usein selkeästi kuinka asioita voisi kehittää. Mutta epävarmuus siitä, olisinko voinut tehdä jotakin toisin lymyilee usein nurkan takana. Olennainen pointti: kun myötämielisyys itseä kohtaan kasvaa, ei tapahdu niin, että vanhat, kiperät ajatuksesi ja haavasi katoavat. Mutta kykysi valita itsellesi hyvää ajatuksin ja teoin lisääntyy. Et toimi jatkuvan syyllisyyden ajamana tai lähde solvaavien ajatusten myllyyn kuin ne olisivat totuus sinusta.

Jos mieleeni pulpahtaa ajatus, että jokin olisi pitänyt tehdä toisin tai että mitähän joku toinen tässä nyt minulta toivoisi, stoppaan kuulostelemaan, mikä minusta tuntuisi hyvältä. Ennen syyllisyyteni ohjasi minua toimimaan itseni sivuuttaen ja ajoi uupumukseen lukemattomia kertoja. Tein asioita enemmän velvollisuudentunnosta muita kohtaan kuin myötätunnosta itseäni kohtaan. Nyt huomaan epämukavan oloni ja kysyn itseltäni, mitä itse tarvitsen.
Kehossa voi tuntua ahdistusta ja epämukavuutta, kun opettelee toimimaan uudella tavalla eikä syyllisyyttä tilkiten tai arvottomuuden tunteissa möyrien. Kun epämukavuus ja epävarmuus jylläävät, käännän kelkkaa 180 astetta. Teenkin sitä, mikä herättää levollisuutta sen sijaan, että puskisin eteenpäin. Soitan ystävälle, kirjoitan päiväkirjaa, joogaan, kävelen, pidän rentoutumishetken.

Käy niin, että ihmiset ja tilanteet ympärilläsi rauhoittuvat, kun uskallat valita itsesi ykköseksi. Puoliso ei hajoa etkä saa potkuja, jos opettelet huolehtimaan itsestäsi enemmän. Tai: jos saat potkut tai jotkut ihmissuhteet hiipuvat, eikö se ole hyvä asia? Jos jokin suhde tai tilanne ei alun perinkään edesauttanut sinun hyvinvointiasi, sen on kenties aika mennä. Näiden juttujen kohtaaminen on joskus tosi haastavaa, mutta elämän kokonaisuuden kannalta olennaista.

Uskallatko päästää irti muille kelpaamisesta ja kaikille kaikkea olemisesta?  Kannattaa kyllästyä olemaan hemmetin hyvä ja sellainen kuin muut toivoisivat. Kun alat löytää, mikä sinusta tuntuu hyvältä, alat riittää itse itsellesi.

Anna Taipale (Kuva: Paula Ojansuu)

Jutun kirjoittaja on rakastetun Sydänjuttu-kirjan kirjoittanut kouluttaja ja valmentaja, Helsingissä asuva Anna Taipale. Anna vierailee Oulussa 21.8. puhumassa Mothers in Business -tilaisuudessa sekä Hetki itselle -illassa Oulussa.

Anna tekee Oulussa henkilökohtaisia konsultaatioita 22.8. – nopealle varaajalle alennushinta. Annaan saat yhteyden: annataipale.com -sivuston kautta. Facebook: Sydänjuttu, Instagram annataipale ja #sydänjuttu

Kuinka huoltaa rakkautta ruuhkavuosissa

Kysy parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista

Nyt sinulla olisi mahdollisuus kysyä sinua pohdituttavista asioista liittyen parisuhteeseen, seksuaalisuuteen, (sekundaariseen) lapsettomuuteen ja sen vaikutuksesta parisuhteeseen, tai esimerkiksi kokemukseen sukupuolesta.

Seksuaalineuvojaopiskelija vastaa kysymykseesi. Hän haluaa auttaa erityisesti ruuhkavuosissa eläviä pariskuntia löytämään keinoja parisuhteen ja seksuaalisuuden ylläpitämiseksi elämäntilanteessa, johon liittyy vaatimuksia monelta eri taholta, paineita ajankäytöstä, kiirettä ja väsymystä. Hänen tavoitteenaan on auttaa yksittäisiä henkilöitä/ pareja löytämään seksuaalisuus haastavassa elämäntilanteessa ennen kaikkea kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämäniloa tukevana voimavarana.

Käsittelemme kysymykset luottamuksellisesti ja saat kysymykseesi henkilökohtaisen vastauksen. Kysymykset anonymisoidaan ja yleisimpiin kysymykseen koostetaan valmiit vastaukset, jotka jaamme teidän kaikkien avuksenne. Lähetä kysymyksesi sähköpostiosoitteeseen: rakkauttaruuhkavuosissa@gmail.com

 

Hukkuuko parisuhteesi ruuhkavuosissa?

Muutama vuosi sitten havahduin. Ystäväperheeni, jotka olivat juuri ohittaneet rankimman pikkulapsivaiheen, alkoivat erota. Juuri sellaiset pariskunnat, joista ”ei olisi ikinä uskonut”. Tilastot pikkulapsiperheiden eroista alkoivat toisin sanoen muuttua lihaksi lähipiirissäni, jossa yhdessä suunnassa kuiskittiin työpaikkaihastuksista ja toisessa salasuhteista. Taustalla ainakin osassa tapauksissa tuntui olevan tunne siitä, etteivät omat tarpeet parisuhteessa olleet tulleet kohdatuiksi. Timanttisinta uudessa suhteessa tuntui puolestaan olevan se, että uusi tuttavuus näki ja kohteli vihdoinkin naisena/miehenä – näin kärjistetysti.

Kaikki vanhemmat tunnistanevat lapsiperheille tyypilliset haasteet: väsymyksen, loputtomat kotityöt, hermosoluja venyttävät itkupotkut ja ennen kaikkea sen, että kaikki aika tuntuu uppoavan elämän velvollisuuksiin. Joskus pikkulapsiajan haasteet pääsevät nakertamaan lähtökohtaisesti onnistuneistakin aineksista kootun parisuhteen palasiksi ilman, että kaikessa kiireessä ehtii tätä edes huomata. Se, mistä empiiristen havaintojeni pohjalta tingitään, on yhdessäolo kumppanin kanssa ilman arjen velvoitteita. Parisuhteen ja yhdessäolon oletetaan ja toivotaan pyörivän kaiken muun ohessa ikään kuin itsestään.

On selvää, että lapset muuttavat parisuhdetta ehkä kaikista muutoksista eniten, kuten nyt elämää ylipäätäänkin. Kuulen usein, että parisuhde voi odottaa muutaman vuoden lasten ollessa pieniä. Mutta voiko? Jos tunneyhteyttä ylläpitävät arkiset hellyydenosoitukset, kuten halaukset ja suukot sekä kauniit ja kannustavat sanat, toiselle jäävät pois, muuttuuko toinen vain apukädeksi arjessa? Kun aikaa kuluu, voi yhteyden uudelleen löytäminen olla paljon haastavampaa kuin oli kuvitellutkaan.

Vanhempien suhde on lasten koti

Parhaimmillaan parisuhde auttaa jaksamaan kiireistä elämänvaihetta. Toisen kosketus ja seksi toimivat elämäniloa ja nautintoa lisäävinä voimavaroina rankkoina päivinä.

Lapset nauttivat ja kokevat turvallisuutta, kun vanhemmat jakavat toisilleen arkisia hellyydenosoituksia. Vanhempien suhde värittää usein kaikista voimakkaimmin kodin tunneilmapiiriä ja välittää kaikista väkevimmän esimerkin parisuhteesta. On turhaa opettaa lapsille toisten kunnioittamista ja tunteista puhumista, jos itse näyttää toista esimerkkiä. En tarkoita riidatonta suhdetta – tarkoitan suhdetta, jossa toinen kohdataan kumppanina, ei pelkästään lasten toisena vanhempana.

Parisuhteen pelastusoperaatio

a) Parisuhteen päivitys

Ehdotukseni parisuhteen huoltoon on mitä yksinkertaisin, tosin usein helpommin sanottu kuin tehty: käykää avoin parisuhteen päivityskeskustelu siitä, mitä teille kuuluu parina tällä hetkellä. Jo ajatus keskustelusta saattaa olla uuvuttava, jopa pelottava, mutta jos ette ole hetkeen puhuneet parisuhteestanne, voivat löydökset olla kullanarvoisia juuri nyt. Usein oletamme, että tiedämme mitä meille kaikista läheisin ihminen ajattelee ja haluaa, mutta elämäntilanteen muuttuessa, mistä tiedämme, että näin on? Onko sinulla sellaisia toiveita tai ajatuksia, joita kumppanisi ei osaa lukea, vaikka kuinka vihjailet ja toivot? Aivan. Useimmilla meistä on.

Mistä sitten aloittaa säikyttämättä tai uuvuttamatta toista heti kättelyssä? Voit aloittaa keskustelun summaamalla tilanteen, jossa elätte. Esimerkiksi näin:

• Nyt kun meistä on tullut vanhempia, olen miettinyt, mitä meille kuuluu parina.

• Emme ole nukkuneet kunnolla puoleen vuoteen, mutta minulla on ikävä meitä.

• Synnytyksestä palautuminen kesti odotettua pidempään, ja mietin, miten seksielämämme sujuu jatkossa.

Te tiedätte kipukohtanne parhaiten, mutta tässä ehdotuksiani keskustelun jatkoksi:

• Kertokaa, mitä toivotte suhteeltanne tässä elämäntilanteessa, mikä on tällä hetkellä ylipäätään mahdollista? Kaipaatko esimerkiksi kainaloa ja halausta rankan päivän jälkeen? Kaipaatko sen sanoittamista, että olet muutakin kuin äiti tai isä? Vai kaipaatko ensisijaisesti hetkiä, jolloin voitte jutella ilman keskeytyksiä, ja miten sellaista aikaa saataisiin järjestymään?

• Oletteko tyytyväisiä seksielämäänne? Milloin se on mahdollista ja miten sille järjestetään aikaa ja tilaa? Haluaako jompikumpi enemmän kuin toinen? Mikä on kompromissiratkaisu, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja jossa kummankin tarpeet huomioidaan, mutta kenenkään rajoja ei ylitetä?

b) Yhteisen ajan turvaaminen

Yhteinen aika, tai oikeastaan sen puute, nousee usein keskiöön parisuhteen vaalimisesta puhuttaessa. Voi myös olla, että iholla kiinni olevat lapsukaiset täyttävät ja tyhjentävät kaikki tarpeet jakaa ja vastaanottaa hellyyttä. Ajatus siitä, että vielä pitäisi jaksaa helliä puolisoakin, voi olla uuvuttava ja tuntua yhdeltä velvollisuudelta satojen muiden joukossa.

Mistä aikaa voi riipiä lisää?

• Mitä jos joku kerta jättäisit kotityöt sikseen, kun lapset ovat menneet nukkumaan? Jos söisitte yhdessä iltapalaa tai katsoisitte sylikkäin lempisarjaa? Hyödynnättekö pikkukakkosajan? Entä päiväunet? Ajan hyödyntämisen ei tarvitse tarkoittaa makuuhuoneeseen ryntäämistä, vaan esimerkiksi viinilasin tai jäätelön nauttimista yhdessä tai hartiahieronnan antamista ja saamista.

• Mitäpä, jos et menisikään yhtä aikaa nukkumaan vauvan kanssa? Tai nousisit, kun vauva on nukahtanut? Tiedän, että väsymys painaa, mutta valvominen esimerkiksi tunti pidempään kerran viikossa tai kahdessa on sekin jotain. Väsyneitä ollaan muutenkin.

• Uskalla hyödyntää hoitoapua, jos sitä on tarjolla. Niele ylpeytesi, yksin ei tarvitse pärjätä. Siitä harvoin saa edes kiitosta. Jos isovanhemmat asuvat lähellä, mutta heidän kompetenssissa vauvanhoidossa ovat pahoin ruostuneet, mieti, pärjäisivätkö he esimerkiksi aamulla tai päivällä pienen kanssa paremmin kuin illalla? Löytyisikö hoitajaehdokas muusta lähipiiristä tai esimerkiksi MLL:sta? Tai olisiko mahdollista etsiä vakiohoitaja yhdessä toisen perheen kanssa?

Investointeja kyllä, mutta jo muutama tunti yhteistä irtiottoa säännöllisesti riittää. Ja mikä tärkeintä, yhteisestä ajasta ei saa ottaa suorituspaineita. Ei haittaa, vaikka ette yhteisen hetken jälkeen ole kuin vastarakastuneet. Jos juuri maksoitte lastenhoitajalle ja yhteisellä lenkillä ei tule mitään järkevää sanottavaa mieleen, älä hermostu. Jos yhteisellä ajalla tulee riita, antaa tulla. Se oli kytemässä muutenkin. Juuri yhteisten hetkien säännöllisyys vähentää painetta kokea ilotulituksia pitkään odotetulla hetkellä. Lähtökohtaisesti tärkeää on se, että saatte sanoa sanottavanne toiselle ilman pelkoa siitä, että yksivuotias syö samaan aikaan pikkulegoja. Pitämällä kiinni näistä pienistä ja lyhyistäkin hetkistä ette kadota toisianne äiti/isä-maahan. Joku kerta sanottekin toisillenne jotain todella merkityksellistä, mikä vahvistaa teitä.

Tärkeää on myös olla lähekkäin ja koskea, sillä myös aikuiset tarvitsevat lasten lailla ihokontaktia. Lapsiperhearjessa on huomattavasti enemmän tilaa ja aikaa halaamiseen kuin spontaaniin seksiin, mutta arkiset eleet pitävät siltaa yllä tyydyttävään seksielämään, vuorovaikutuslajeista intiimeimpään.

Entä jos puoliso ei halaa eikä kehu? Kokeile sinä ensin.

Kirjoittaja on 38-vuotias seksuaalineuvojaopiskelija, jolla on 4-vuotias lapsi ja vauva, ja jonka perheessä riidellään vastoin kaikkia kultaisia oppeja, mutta pyydetään isoon ääneen ja näyttävästi anteeksi.

Kuva: Justin Groep, Unsplash

Toteuta unelmasi MiBin huikeassa joukossa

Mothers in Business MiB ry järjestää jäsenilleen monipuolista toimintaa äitiysloman ajaksi tai töihin paluun jälkeen. Minulla on hyvää henkilökohtaista kokemusta MiBin toiminnasta sekä jäsenenä että aktiivisena mibiläisenä. Olen myös päässyt toteuttamaan unelmaani yhdistyksen parissa. Kesällä 2016 liityin MiBiin, sillä halusin verkostoitua samanhenkisten uraäitien kanssa. Pian MiBiin liittymisen jälkeen minusta tuli tapahtumajärjestäjä Helsingissä. Pääsin heti alkuun järjestämään tapahtuman, jossa puhujana toimi singaporelainen enkelisijoittaja Steven Myint. Järjestäminen piti sisällään yhteydenpidon Steveniin, tapahtumakuvauksen tekemisen ja paikan etsimisen sekä itse tapahtumassa fasilitoinnin. Kirsikkana kakun päällä oli lounas Stevenen ja MIB-äitien seurassa.

MIBIN SISÄLLÄ UNELMIEN TOTEUTTAMINEN ON VARSIN HELPPOA JA LOPUT ON ITSESTÄSI KIINNI!

Keväällä 2017 haaveilin kirjoittamisesta. Halusin haastatella eri alojen ihmisiä ja tuottaa siitä sisältöä nettiin. Lähdin toteuttamaan haavettani MiBin kautta ja sainkin vihreätä valoa tekstien kirjoittamiseen yhdistyksen blogiin. Sain tuotettua minihaastattelusarjan kuudesta uraäidistä. Siitä luonnollisena jatkumona hain MiBin markkinointi- ja viestintätiimiin sisällöntuottajaksi. Ensimmäisen sisältötiimin puhelinkonferenssin jälkeen vakuutuin, miten ammattimaista ja organisoitua toiminta onkaan. MiBin sisällä unelmien toteuttaminen on varsin helppoa ja loput on itsestäsi kiinni! MiBin alla on paikkakuntakohtaisia paikallisjaostoja, jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja vastaavat oman alueensa toiminnan toteutuksesta. Paikallisjaostoja on Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa, Kuopiossa, Päijät-Hämeessä, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Koko yhdistyksen alla toimii vähän alle 300 aktiivijäsentä erinäisissä tehtävissä.

TÄNÄ VUONNA OLEMME JÄRJESTÄNEET JO 196 TAPAHTUMAA – MIELETÖNTÄ!

Paikallisjaostoissa aktiivit pääsevät ideoimaan erilaisia tapahtumia, seminaareja ja yritysvierailuja. Aktiivien toimesta on myös järjestetty koulutuksia, joissa jäsenet pääsevät kehittämään taitojaan. Tampereella esimerkiksi järjestettiin Jenni Janakan Röyhkeyskoulu, joka veti ennätyspaljon väkeä ja ylitti uutiskynnyksen monessa mediassa. Päijät-Hämeessä järjestettiin koodauskoulu, jonka tavoitteena oli johdattaa ohjelmoinnilliseen ajatteluun. Workshopien ja seminaarien lisäksi paikallisjaostot järjestävät vapaamuotoisempaa toimintaa kuukausikahvien ja eri alan asiantuntijoiden lounaiden merkeissä. Tänä vuonna olemme järjestäneet jo 196 tapahtumaa, joissa on ollut mukana noin 2600 osallistujaa – mieletöntä!

Paikallisvastaava Oulusta Saara Leppälä on hypännyt MiBin toimintaan kylmiltään ja on päässyt yhdistyksen vietäväksi. ”Otamme mielellämme mukaan uusia innokkaita ihmisiä ja kehitämme toimintaa jäsenten toivomaan suuntaan. Keväällä järjestimme Oulussa monenlaisia tapahtumia, suurimpana kesäkuussa ollut Kaikki myyvät -myyntiseminaari, jonne osallistui yli sata ihmistä. Pääsääntöisesti tapahtumamme on suunnattu jäsenillemme, ja niihin osallistuu 5-20 henkilöä. Tapahtumia järjestettiin keväällä noin yksi viikossa ja sama tahti jatkuu syksyllä. Syksylle on suunnitteilla monenlaista mielenkiintoista äitien hyvinvoinnista ammattiasioihin kuten johtamista, palkkaneuvotteluja ja palvelumuotoilua.”

Tule mukaan innostavaan joukkoon!

Haluaisitko Sinä kuulua yhdistykseen, jossa voisit kehittää jaostojen toimintaa, kasvattaa verkostoaan tai osallistua yritysvierailuihin? MiB tarjoaa kiinnostavaa äiti-lapsitoimintaa perhevapaiden aikana ja töihin paluun jälkeen. Tule mukaan innostavaan joukkoon!

Statistiikkaa MiBin paikallisjaostoista (Q2 2018):

Teksti: Olessia Manner, MiBin markkinointi- ja viestintätiimin sisällöntuottaja sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuva: Mothers in Business MiB ry