Boksit eivät riitä kuvaamaan osaamista

Itseohjautuvat autot, kuljetuksia hoitavat dronet, 3D-tulostetut varaosat yhdessä vaakakupissa. Toisessa kupissa ”näitä ammatteja ei enää tulevaisuudessa ole” sisältöiset artikkelit. Meneillään on valtava muutos, joka tuo mukanaan uusia ammatteja, työnkuvia ja koulutuksen ja ammattitaidon poikkitieteellisen soveltamisen. Seminaareissa ihastellaan ja muistutetaan, että disruptio tulee toimialojen ulkopuolelta. Miksi sitten työmarkkinoilla vallitsee edelleen voimakkaasti rasti ruutuun-ajattelu? Valitse toimiala, valitse ammatti, valitse koulutus jne.

DISRUPTIO TULEE TOIMIALOJEN ULKOPUOLELTA.

Itse asiantuntijatyön osaajana kompastun jo ensimmäiseen, toimialakysymykseen. Ei minulla ole intohimoja toimialan suhteen. Minulla on kokemusta monelta eri alalta, enkä usko toimialan vaikuttavan suoriutumiseeni. Entistä vaikeampaa on ammatin valinta, koska osaamiseni eivät ole ammatteja; palvelumuotoilu, konseptointi, johtaminen. Minä ja osaamiseni emme mahdu bokseihin, enkä usko olevani ainoa. Ajattelussa on virhe.

MINÄ JA OSAAMISENI EMME MAHDU BOKSEIHIN, ENKÄ USKO OLEVANI AINOA.

Google on avannut meille maailman, jossa muutamilla avainsanoilla löydämme etsimämme. Kieli rikastuu, uusia sanastoja syntyy jatkuvasti. Näin myös työelämään liittyen. Boksit kuvaavat staattista maailmaa, mutta kieli elää. Työelämässä osaaminen, taidot, motivaatio ja kokemukset ovat ratkaisevia. Kun kerran Google pystyy yhdistämään sanasisällöistä osuvia hakutuloksia, pystytään sitä tekemään myös parhaiden osaajien ja työpaikkojen välillä. Kun etsitään osaamista, voidaan nimi, ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja toimiala häivyttää etsintävaiheessa. Kun osaaminen ratkaisee, saa sisältö ja yksilö ansaitsemansa huomion ensimetreillä.

KUN OSAAMINEN RATKAISEE, SAA YKSILÖ ANSAITSEMANSA HUOMION.

Mielestäni on korkea aika kohtauttaa työnantajia ja osaajia lähtökohdasta ”kun osaaminen ratkaisee”. Kun seuraavan kerran itse kohtaat boksin, johon et mielestäsi mahdu, voit huokaista, sillä muitakin vaihtoehtoja on.

Kirjoittaja: Mareena Löfgrén, Piikit Oy:n toimitusjohtaja (https://piik.it/), joka haluaa muuttaa rekrytointimarkkinoita.

Äitiydestä uutta perspektiiviä uralle

Usein puhutaan siitä, että äitiys ja erityisesti äitiysvapaat ovat lähtökohtaisesti huono asia uran kannalta. Tämän saman todistavat useat tutkimukset sekä tarinat siitä, miten perhevapaiden jälkeen oma urakehitys tyssäsi kuin seinään perheettömien tai miespuolisten kollegoiden porskuttaessa eteenpäin.

MiBin 2017-2018 ohjelman mukaisestikin perhevapaat tai kotivelvoitteet eivät saa asettaa työntekijöille näkyviä tai näkymättömiä esteitä edetä työuralla sukupuolen tai perheaseman vuoksi. Naisen palkkaaminen tai uralla eteneminen ei saa olla, eikä näyttäytyä työnantajan näkökulmasta miespuolista työntekijää epävarmempana tai kalliimpana investointina.

VOIKO PERHEVAPAISTA OLLA HYÖTYÄ URAN KANNALTA?

Omasta puolestani voin sanoa, että kyllä voi.

Jäin itse äitiyslomalle esikoiseni kanssa juuri yliopistosta valmistuneena kauppatieteiden maisterina vuonna 2013. Täysipainoista työelämää oli kuitenkin takana jo muutama vuosi ja koin, että pieni hengähdystauko tuli itse asiassa enemmän kuin tarpeeseen kiireisten opiskelu- ja työpainotteisten vuosien jälkeen.

Kun vauvan kanssa sai hetkeksi heittäytyä täysin toisenlaiseen maailmaan ja keskittyä johonkin aivan muuhun kuin omien työrutiinien hoitamiseen (vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että kyllä se vauvan kanssa uuden arjen opettelu on yksi raskaimmista työkokemuksistani!), jäi jostain kumman syystä enemmän aikaa myös omille ajatuksille. Huomasin miettiväni usein, mitä oikeastaan haluan elämältäni ja miten pääsisin tavoitteisiini.

Nopeammin kuin huomasinkaan, oli aika tehdä päätöksiä myös oman urani suhteen. Palaisinko vanhaan työhöni vai etsisinkö uralleni uutta suuntaa? Päätin valita jälkimmäisen vaihtoehdon, enkä ole katunut päivääkään.

MONIA MAHDOLLISUUKSIA

Aina perhevapaiden ei toki tarvitse johtaa sen suurempaan muutokseen. Moni tuntemistani äideistä on kuitenkin hyötynyt perhevapaiden tarjoamasta mahdollisuudesta ottaa enemmän aikaa itselleen ja perheelleen. Perhevapaat voivat tarjota mahdollisuuden myös kehittää itseään ja osaamistaan. Opiskelitpa sitten uuden kielen tai taidon, täydensitpä ammatillista osaamistasi tai nautit täysillä kotona olosta perheen kesken, väitän, että näistä asioista ei yksinkertaisesti voi olla ainakaan haittaa uran kannalta.

Perhevapaat antavat erinomaisen mahdollisuuden myös verkostoitua muiden vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevien kanssa. Taitaa MiBinkin jäsenissä olla useampia, jotka ovat avartavien keskustelujen sekä vertaistuen ja kannustuksen voimin uskaltaneet hakea uutta työpaikkaa tai ryhtyä jopa yrittäjiksi. Toisaalta tiedän myös äitejä, jotka ovat perhevapailta töihin palattuaan suoriutuneet vanhoista työtehtävistään niin hyvin, että ovat ansainneet jopa ylennyksen.

TYÖN JA PERHEEN YHTEENSOVITTAMINEN

Lapsen syntymä pistää paitsi oman arvomaailman uuteen järjestykseen, pakottaa se myös miettimään, miten työ ja perhe jatkossa sovitetaan yhteen. Tässä riittää haastetta töihin paluun jälkeen vielä vuosiksi eteenpäin, mutta niinhän sitä sanotaan, että haasteet kasvattavat. Moni tuntemani äiti onkin erittäin taitava muun muassa oman ajankäyttönsä sekä priorisointi- ja organisointikykynsä suhteen.

Lapsi myös pakottaa erittäin positiivisella tavalla heittämään ne mieltä vaivaavat työasiat edes hetkeksi pois mielestä, opettaen samalla ihan jokaiselle tuiki tarpeellista läsnäolokykyä.

OTA MAHDOLLISUUS VASTAAN!

Mahdollisuutta täydelliseen irtiottoon työelämästä ja oman arjen rutiineista on harvoin tarjolla, ellei itse ole valmis heittäytymään sapattivapaalle tai muuten vaan ”virran vietäväksi”. Kun tällainen mahdollisuus tulee vastaan, tässä tapauksessa perhevapaan muodossa, on mahdollista saada paitsi omaan työhön myös koko elämään sitä kaivattua perspektiiviä. Tässä valossa myös itselle ja omalle perheelle hyvien ja oikeiden valintojen tekeminen on helpompaa.

Jos perhevapaan osaa nähdä mahdollisuutena uraloukun sijaan, palaa töihin takuulla entistä motivoituneempi ja määrätietoisempi äiti, jonka urakehitykselle ei näy esteitä!

Kirjoittaja: Eveliina Vähä-Ruka, KTM ja markkinointikonsultti sekä 2013 syntyneen pojan äiti.

Lapsisijoittajat – tulevat miljonäärit

Jokainen vanhempi pyrkii antamaan lapselleen mahdollisimman hyvät valmiudet elämään. Tiedot ja taidot, joilla navigoida elämässä eteenpäin. Kuinka mukavalta tuntuisikaan antaa lapselle myös hyvä taloudellinen startti. Riittävä pesämuna, jolla sisustaa ensimmäinen oma koti tai jota käyttää käsirahana ensiasunnon ostoon.

Harva vanhempi pystyy lohkaisemaan tuota pesämunaa omasta varallisuudestaan yhdellä tilisiirrolla. Onneksi on olemassa toinenkin keino, nimittäin varhain aloitettu sijoittaminen jonka onnistumista siivittää korkoa korolle -ilmiö. Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi kirjoittaa blogissaan tästä ilmiöstä ja siitä miksi lapselle säästäminen kannattaa.

Nordnetin sivuilla on myös kätevä säästölaskuri, jonka avulla voi laskea kuinka paljon tarvitaan alkupääomaa tai vuosittaista sijoitusta, jotta päästään haluttuun lopputulokseen. Laskurin mukaan 100 euron kuukausisijoitus seuraavan 19 vuoden ajan 6 % korolla tuottaa huikean 42 943 € osakepääoman. Aika mukava ylioppilaslahja.

Paasi on vienyt laskelmat pidemmälle. Jos hyvin alkanutta tapaa 100 euron kuukausisijoituksesta ei lopeta voi jokaisesta suomalaisesta lapsesta tulla miljonääri hänen eläkepäiviinsä mennessä. Lisää aiheesta Yle Areenan haastattelusta.

Miljonääriksi ei kuitenkaan tulla sattumalta. Ensimmäinen askel sijoittamisen polulla on aina päätös sijoittamisen aloittamisesta. Seuraavat askelmerkit löydät Paasin blogikirjoituksesta.

Mothers in Business –yhdistys järjestää yhteistyössä Nordnetin kanssa Sijoita Lapselle –tilaisuuden 17.1 2017 klo 10:00, jonne ovat tervetulleita kaikki Mothers in Business –yhdistyksen jäsenet. Ilmoittautumislinkki tapahtumaan lähetetään sähköpostitse jäsenille viikkoa ennen tilaisuutta.

Teksti: Maria Aksela, Mothers in Business yrityssuhdevastaava

Erään lelukaupan tarina

Leluliikkeissä oli kova tohina koko loppuvuoden. Vuoden tärkein, ja ainoa suuri sesonki oli päällä, henkilökuntaa oli enemmän kuin tavallisesti, paketointinopeudessa tehtiin omia ennätyksiä, sekä jännitettiin mikä lelu tai peli nousee hitiksi ja loppuu liian aikaisin.

Media nostaa lööppeihin juuri joulukaupan aikoihin niin sanotut hittilelut. Hittilelu-syndrooma aiheuttaa kuitenkin minulle harmaita hiuksia: mikä on tämän vuoden hittilelu? Kuluttajan näkökulmasta hittilelu on lelu, jonka jokainen lapsi toivoo löytävänsä joulukuusen alta. Hittilelu on kuvastossa, tai päiväkodissa kuultu ja omittu toive. Hittilelu on myös lelu, josta kovan etsinnän jälkeen jää kuitenkin tyhjä arpa käteen. Voiko joulua edes viettää jos kuusen alla ei komeile kuvastojen kuningas?

Kauppiaan näkökulmasta hittilelun tarina on aivan toisenlainen: hittilelu on markkinointialan ammattilaisten taidonnäyte. Tämän synnyttämiseen on panostettu paljon rahaa ja aikaa. Ensin on valittu tuote, jonka ympärille on valjastettu paras mainostoimisto ikinä, ja pitkän synnytystuskan jälkeen käsissä lepää erikoistehosteita vilisevä amerikkalainen unelmamainos ja ikävästi tarttuva jollotusbiisi. Ja tämä toimii – mummit ja kummit valjastetaan kyntämään oman kotikaupungin kaikki kaupat läpi.

Sisäänostajat ja kauppiaat ovat tutustuneet tulevan joulun leluantiin jo kuukausia ennen itse sesonkia. Meille tuote on vain tuote, ilman erikoisefektejä ja mainoksia. Mikäli en itse usko tuotteeseen, en voi hyvällä omallatunnolla ottaa sitä myymälän valikoimaan. Mikä on siis minun ajatukseni hittilelusta? Hittilelu on lelu, joka tuottaa lapselle onnistumisen riemua, tarjoaa mielikuvitukselle ponnahduslaudan, siivittää lapsen leikkiin, jossa lelu on väline, ei viihdyttäjä. Lelu, joka kehittää verbaalisia taitoja tai motorisia kykyjä. Lelu, joka on sopiva juuri lapsen iän ja kehityksen tasolla. Kaikki tietävät, että onnistumisen riemu on paras riemu, kaiken ikäisenä.

Leikki on lapsen työtä ja lelut ovat välineitä lapsen kasvussa ja kehityksessä. Näin ollen lelun elinkaari vaihtelee ja lapsen kasvaessa lelu siirtyy nuoremmille sisaruksille tai kirpputorin kautta seuraavalle lapselle. Lelu ei enää kiinnosta, koska kehittyessä taidot kehittyvät ja vaatimustaso on taas hitusen verran korkeammalla. Kasvuvara ei kannata vaatteissa eikä myöskään leluissa. Lapsi etsii hienosta monisataisesta palapelistä sopivaa palaa ja kun ei löydä sitä sanoo vanhempien kauhuksi: tyhmä peli. Peli ei ole tyhmä, mutta onnistumisen riemu jäi puuttumaan ja tämä riemu on juurikin se ihmeellinen voima, joka kantaa yrittämään uudestaan. Me kaikki haluamme onnistua, lapset vielä suurten taputusten ja kehujen saattelemana.

Pienyritysten jatkuva kilpailu suurten ketjujen ja markettien kanssa on jokapäiväistä. Meidän on turha nousta samaan kehään painimaan meitä suurempien kanssa. Daavid voitti Goljatin, onnittelut siitä hänelle. Uskon ja toivon että ajatukset ostaa läheltä tarkoittaisi paitsi lähellä tuotettua tai valmistettua myös suomalaisia pienyrityksiä tukemalla. Uskon että vahvuutemme on juurikin vuosikymmenten kokemus alalta, asiakaslähtöinen lähestyminen sekä palvelu. Haluamme uskoa että kaupassa käynti on edelleen tätä päivää eikä internet sitä tule poistamaan. Haluamme erottua tarjoamalla klassikko leluja sekä kestäviä leluja joiden elinkaari ei katoa vaikka tv-sarja loppuisikin. Loppupelissä nukke on nukke ja auto on auto. Trendejä tulee ja menee, se on täysin selvä asia. Palvelulla ja keskustelemalla voimme olla avuksi. Oikean lelun etsiminen lähtee ajatuksella että lapsi on keskipiste ja sopiva lelu löytyy kyllä, ei välttämättä mainoksen tai mainoslehtisen sivulta, vaan aidon vuorovaikutuksen tuloksena.

Lelukaupassa työskentelemme iloisten asioiden parissa. Neljä sukupolvea on saanut tämän parissa tehdä työtä ja toivomme matkan ja tarinan jatkuvan.

Teksti: Sabrina Casagrande, Leluliike Casagranden kauppiasperheen jäsen, 20- ja 22-vuotiaiden tytärten äiti.

Sabrina Casagranden isoisoisä perusti Leluliike Casagranden Turkuun. Alunperin liike oli sekatavarakauppa, mutta 1960-luvulla vähitellen valikoima muuttui enemmän lelujen suuntaan ja pikkuhiljaa kaikki muu tavara jäi.