Haastattelussa uraäiti: Hanna Gullichsen – unelmiensa tavoittelija

Nimi: Hanna Gullichsen, 38
Koulutus: kokkiopiskelija
Työpaikka: Yrittäjä, No Tofu Publishing
Perhe: aviomies, 3 lasta
Harrastukset: urheilu (erityisesti juoksu), ruoka, viini
Lomavinkki: Kaikki lämpimät kohteet. Seuraavaksi Hannan perhe matkustaa Portugaliin.
Kirjavinkki: Tove Jansson Kesäkirja (kuvataiteilijana Rauha Mäkilä), juhlapainos
Terveiset uraäideille: Onni tulee siitä, että kuuntelee mitä haluaa tehdä ja menee unelmiensa perään. Ura ja äitiys kulkevat rinnakkain, toista ei tarvitse sulkea pois.

Hannan uralla yhdistävänä tekijänä kaikessa mitä hän tekee on ruoka. Sen vuoksi projektien toteuttaminen ruoan ympärillä on tuntunut hänestä luontevalta. Hannan ensimmäinen haave oli oman kokkikirjan tekeminen. Hän haastoi itsensä ja teki sen. Hanna jakeli kovakanttista kirjaansa lehtipisteillä ja ruokakaupoissa ja näin opetteli jakelua.

Parhaiten oppii tekemällä asioita itse.

Kirjan toteuttaminen johti siihen, että Hannasta tuli kustantaja. Hän uskoo vahvasti, että parhaiten oppii tekemällä asioita itse. Hanna kiinnostui myös muiden ihmisten teoksista, eikä pelkästään ruokakirjoista. Hän kustansi muun muassa Kaisu Joupin Tyhjä syli -teoksen, joka on vertaistukiteos kohtukuoleman kokeneille naisille ja perheille. Hanna haluaa auttaa kirjailijoita uralla eteenpäin ja kustannushommat luonnistuvat hyvin yhteistyössä heidän kanssaan.

Hannan lähitulevaisuuden unelmana on päästä koko perheen voimin kuukaudeksi Toscanaan. Perhe haluaa hakea matkaltaan uusia makuja, elämyksiä ja samalla nähdä, miten etätyö toimii. Hannan toinen unelma on romaanin kirjoittaminen, joka ei hänen mukaansa onnistu Suomesta käsin. Kenties Toscanan letkeä ilmapiiri edesauttaa siinä.

Minulla ei ole koskaan kiire, koska teen sitä, mitä haluan.

Hannalla on meneillään usea projekti samanaikaisesti, mutta hän ei koskaan koe olevansa kiireinen. Hän ei myöskään erottele arkea ja työtä. Tämä johtuu siitä, että pääsee tekemään juuri sitä mitä haluaa. Toinen tärkeä tekijä, joka mahdollistaa kaikenlaiset projektit ja oman ajan, on Hannan miehen sataprosenttinen tuki. He katsovat yhdessä viikko eteenpäin kalenteriin pakolliset menot ja kirjaavat ylös myös yhteiset treffit. On tärkeää, että ei luovu kahdenkeskisestä ajasta. Myös aviomiehen yrittäjyys on helpottanut kalentereiden yhteensovittamisessa. Lähipiirin tuki on merkittävä, sillä silloin koko paletti pysyy kasassa ja elämästä tulee stressitöntä.

Kun vaikealta tuntuvaan ongelmaan löytää oikean keinon, tulee voittajafiilis.

Hanna saanut elämäänsä oppeja eniten äitiydestä ja yrittäjyydestä. Nämä ovat opettaneet asioita muun muassa ennakoitavuudesta, taloudellisesta turvasta ja asioiden yhteensovittamisesta. Hän ei koe, että on joutunut tekemään kompromisseja, vaan ainoastaan soveltamaan ja miettimään asioita uusiksi. Pienet haasteet tekevät arjesta kiinnostavan. Kun vaikealta tuntuvaan ongelmaan löytää oikean keinon niin tulee voittajafiilis.

Hannan vinkki arjen järjestämiseen pienten lasten kanssa on yksinkertaisesti se, että vauvat voi ottaa lähes kaikkialle mukaan. Hänen elämä muuttui vain vähän, kun nyt yhdeksänkuiset kaksoset saapuivat maailmaan. Asioita täytyy tehdä niin kuin itselle parhaiten sopii – lapset sopeutuvat. Jälkikasvu oppii ensipäivistä lähtien kuinka julkisissa paikoissa käyttäydytään. Vanhempien ei pidä hermoilla lastensa käyttäytymistä etukäteen vaan säilyttää rauhallinen asenne. Hanna mainitseekin, että heille arjen haasteena on ollut lähinnä logistiikka ja vaunujen mahduttaminen autoon.

Vauvavuosi voi olla pirun hyvä vuosi

Hanna on näkyvä persoona sosiaalisessa mediassa ja tykkää jakaa perheensä hyviä hetkiä sekä vahvistaa kuvaa siitä, että vauvavuosi voi olla pirun hyvä vuosi. Hanna on kuullut paljon, kuinka ihana mies hänellä on ja kuinka tämä osallistuu perheen arkeen. Tärkeintä on Hannan mukaan se, että speksit ovat selvillä ennen lasten hankintaa siitä, miten asioita tullaan hoitamaan – näin vältytään yllätyksiltä. Myös hänen aviomiehensä on saanut miehiltä hyvää palautetta, että isätkin voivat jäädä kotiin lastensa kanssa.

Hanna on saanut myös negatiivista palautetta julkisuudessa. Perhe on hänelle kaikki kaikessa ja muiden negatiiviset mielipiteet ovat toissijaisia. Hanna haluaakin muistuttaa, että hänen julkinen kuvansa on vain osa totuutta.

Hanna saa draivia Victoria Beckhamista, sillä Victoria toteuttaa intohimoisesti unelmiaan. Toisena roolimallina hän mainitsee Elin Klingin, joka toteutti haaveensa muotilehdestä ja vaatemallistosta. Hannan mentori on Sikke Sumari, joka vastikään opiskeli kokiksi ja antoi potkua myös Hannan opinnoille.

Teksti: Olessia Manner, MiB-aktiivi sekä Fennovoima Oy:n lakimies
Kuvat: Hanna Gullichsen

Kirjoitustaito on työelämän valtti – 3 keinoa parempaan tekstiin

Työelämä tarvitsee hyviä kirjoittajia. Tekstin takomisen taito on oleellinen, kun työssä pitää tuottaa blogitekstejä, raportteja, sähköposteja, powerpointteja ja sosiaalisen median päivityksiä. Niin työntekijät kuin -hakijatkin hyötyvät siitä, että kirjoittavat osaamisestaan verkkoon. Ilman sujuvaa kielenkäyttöä se on hankalaa, ja persoonalliseksi hiottu tyyli jopa koukuttaa lukijoita. Yritykset luovat blogitekstien ja verkkosivujen avulla mielikuvia ja auttavat asiakkaita ratkaisemaan ongelmia. Silloin kirjoittajan pitää olla selkeä ja ytimekäs, eikä ammattisanaston tai monimutkaisten lauserakenteiden taakse voi piiloutua.

Kirjoitustaidon merkitystä ei työelämässä välttämättä tunnisteta. Höttötekstien joukossa taitavan sananikkarin on helppo erottua.

Vaikka hyvää tekstiä tarvitaan töissä jatkuvasti, kirjoitustaidon merkitystä ei työelämässä tunnisteta. Suomessa jokainen oppii kirjoittamaan, mutta perusopintojen jälkeen kartutetaan muita avuja. Moni tuskailee tekstien kanssa, välttelee hankalia tehtäviä viimeiseen asti tai kirjoittaa kiireessä raskaita ja koukeroisia lauseita. Tekstien laadusta ei puhuta, vaikka se olisi kaikkien etu. Selväsanaisella ilmaisulla asioita olisi helpompi omaksua ja väärinkäsitykset vähenisivät. Aikaakin säästyisi. Höttötekstien joukossa taitavan sananikkarin on helppo erottua.

 

Opi ainakin nämä

Kirjoitustaidosta puhutaan usein mystisenä lahjana, joka toisilla on ja toisilla ei. Todellisuudessa hyvät kirjoittajat ovat niitä, jotka lukevat ja kirjoittavat paljon. Taitavaksi kynäilijäksi ei synnytä vaan opitaan. Siksi työelämän kirjoitustaitoon pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota. Kuka tahansa oppii paremmaksi kirjoittajaksi, jos vain opiskelee ja opetetaan. Kokeile vaikka!

 

1. Tärkein ensin

Mieti, mikä on kaikkein tärkeintä, mitä haluat aiheestasi sanoa ja sijoita se tekstin alkuun. Jokainen meistä saa eteensä kymmeniä tai satoja tekstejä päivässä, ja siksi päätämme nopeasti, onko teksti lukemisen arvoinen. Autat lukijaa ja saat viestisi paremmin perille, kun aloitat oleellisimmasta. Sähköposti on hyvä harjoitusalusta. Opettele kirjoittamaan jo otsikkokenttään viesti, jonka haluat saada perille. Jos haluat sopia tapaamisen työkaverin kanssa, äläaloita näin:

Aihe: Organisaatiorakenne
”Juteltiin viime viikolla organisaatiorakenteesta ja minulla on herännyt paljon uusia ajatuksia aiheesta. Ehdittäisiinkö tavata…”

Kirjoita sen sijaan jo otsikkokenttään:
”Sopiiko palaveri ke klo 13?”

2. Kirjoita vain yhdestä aiheesta

Yhteen tekstiin ei kannata pakata kaikkea tietämystään ja asiantuntemustaan. Jos käsiteltäviä asioita on monta, tekstistä uhkaa tulla pitkä, raskas ja vaikeaselkoinen. Rajaamisen apuvälineeksi voi keksiä kysymyksen, johon teksti vastaa. Kysymyksen ei tarvitse näkyä lukijalle, mutta sen avulla oppii huomaamaan, jos eksyy sivupoluille. Kysymys voi olla vaikka se, miten yritysten kannattaisi hyödyntää tekoälyä. Silloin tekstissä ei pidä kertoa siitä, millaista huolta Stephen Hawking kantaa tekoälyn ja ihmiskunnan tulevaisuudesta.

3. Ajattele lukijaa

Kun suuntaat tekstisi jollekulle, sinun on helpompi hahmottaa, mikä on oleellista ja miten asioista kannattaa kertoa. Voit miettiä, millaisiin ongelmiin hän kaipaa ratkaisua. Mitä hän tietää aiheesta valmiiksi? Mikä on tärkein tieto, joka hänen pitää saada tekstistä? Usein puhutaan kohderyhmästä, mutta ihmisjoukon sijasta voi olla helpompi ajatella yksilöä. Jos kirjoitat kollegoille, valitse heistä yksi ja suuntaa tekstisi hänelle. Tai kirjoita asiakkaista juuri sille, jonka kanssa tulet hyvin juttuun. Silloin sinun ei tee mieli piiloutua ammattisanaston taakse, vaan uskallat puhua suoraan.

Sanna Sevänen, Kide – digiajan kirjoituskoulu (www.kidekoulu.fi)

Sanna on YTM, kouluttaja ja toimittaja. Hän piti toukokuussa yhdessä Kiteen toisen perustajan Mari Valkosen kanssa MiB Tampereella Asiantuntijan kirjoituskoulun, jossa keskityttiin verkkokirjoittamiseen. Koulutus uusitaan syksyllä, jotta jonoon jääneetkin pääsisivät mukaan.

Kuva: Marjaana Malkamäki

Elätkö omien arvojesi mukaan?

Satuin kuulemaan kahden tytön puhetta uimahallissa. Toinen selitti, että oli lainannut rahaa kaverilleen, joka kuitenkaan ei ollut vielä maksanut velkaansa takaisin. Yhdessä nämä kymmenvuotiaat pähkäilivät, kuinka tyttö saisi perittyä velan takaisin.

– Äiti on sanonut, että lähtökohtaisesti ei kannata lainata kenellekään mitään. Ja lisäksi se (kaveri) aina kysyy, että onko sillä takaisinmaksulla kiire? Ensi kerralla sanon, että ON!
– Sano sille, että jos et maksa kahden… eikun viikon päästä, niin summa tuplaantuu.
– Kenellä ei ole maksaa takaisin jotakin euroa?!

Euro on iso raha monelle kymmenvuotiaalle. Keskustelun pointti oli se, että tyttöjen puhe heijasti arvoja. Äidin neuvoja pitäisi noudattaa, laina maksaa takaisin ajoissa ja laiminlyömisestä seuraa sanktio.

Arvoja pohditaan työpaikoilla, mutta harvemmin miettii omia henkilökohtaisia arvojaan ja vieläpä sitä, elääkö niiden mukaan.

Arvot ovat ”kaikkea muuta kuin juhlavia lauseita kristallikruunujen alla”, kuten Tampereen MiBin arvopajaan osallistunut tokaisi. Toden totta, arvot ovat periaatteita, jotka ohjaavat valintojamme päivittäin. Hyvä esimerkki on ajankäyttöön liittyvä puntarointi. Menenkö työn jälkeen ystävien kanssa vai pitäisikö viettää aikaa lasten kanssa? Käynkö lenkillä vai pidänkö lepopäivän? Siivoanko vai luenko kirjaa?

Haiskahtaa myös motivaatiolta, ilman muuta siitäkin on kyse. Mutta motivaationkin takana ovat arvot. Ne antavat syyn sille, miksi tavoittelemme ja haluamme jotakin.

Arvot vaikuttavat myös motivaation taustalla – ne antavat syyn sille, miksi tavoittelemme ja haluamme jotakin.

Tapaan työssäni hyvin eri alojen ihmisiä. Johtajia, asiantuntijoita, virkamiehiä, yksityishenkilöitä, joukkueita, tiimejä, ryhmiä. Aloitamme tavoitteiden ja haaveiden toteuttamisen omien arvojen miettimisestä.

Työ on hyvin käytännönläheistä. Kynä käteen ja miettimään. Pilkomme asiat hyvin konkreettiselle tasolle. Kun työ aloitetaan, hiljaisuus laskeutuu ja aivojen raksutuksen suorastaan kuulee. Otsan kurtistelua, huokailua, tuijottelua tyhjyyteen. Jokainen lähtee lopulta kotiin konkreettisten arvojen kanssa. Ne voivat olla työpaikan yhteisiä pelisääntöjä tai omaan elämään liittyviä pohdintoja, mikä arvopajan konteksti on ollutkaan.

Arvojen työstäminen työpajassa on hyvin käytännönläheistä. Jokainen lähtee lopulta kotiin konkreettisten arvojen kanssa. Usein pajan jälkeen käynnistyy prosessi kohti uutta.

Suurin rikos seuraa yleensä pajan jälkeen. Pohdinta nimittäin käynnistää monella prosessin kohti uutta –  ja mitä luultavammin mielenkiintoista. Saan jälkikäteen ihania viestejä: ”Tajusin, että kannan mukanani muiden arvoja, en omia. Nyt tiedän, mitä kohden minun on kuljettava.”

Moni myös tajuaa – tunnustaa – haluavansa vaihtaa uraa, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Henkilö on rakentanut uraansa huolella, mutta motivaatio on nollassa. Syytä haetaan helposti ulkopuolelta: johtamisesta, ilmapiiristä, toimialasta, työn luonteesta. Jokin tuntuu ikävältä, mutta ei tiedä mikä sen aiheuttaa.

Tie omien haaveiden toteuttamiseen käy pienin askelin. Pyydän valmennettaviani yleensä kirjoittamaan haaveensa ensin paperille. Sitten pohditaan arvoja ja motivaatiota. Kohta kasassa on sanallistettu tavoite, johon henkilö alkaa kasvaa. Ja aivan kuin huomaamatta hän alkaa tehdä tavoitetta tukevia valintoja. Hän näkee mahdollisuuksia, luo niitä itse ja tarttuu niihin. Ja toisinaan rohkenee sanoa myös ei. Sekin on omien arvojen mukaan elämistä.

Johanna Konttila, Zermatt Oy

Johanna on KM, urheilun mentaalivalmentaja, työ- ja uravalmentaja. Hän veti huhtikuussa MiB Tampereella arvopajan, jossa jokainen lähti mukanaan konkreettisten arvojen kanssa. Ensimmäisellä kerralla tupa oli täynnä ja kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan, joten paja järjestetään uudelleen syksyllä.

Introvertista yhdistyksen superaktiiviksi

Ujostuttaa tutustua uusiin ihmisiin ja tuntemattomien ihmisten lähestyminen saa kämmenet hikoamaan. En osaa small talkia, vaikka sisäinen vuoropuheluni pajattaa taukoamatta – tosin aina hieman myöhässä, ”niinhän mun olisi pitänyt sanoa!”. Helposti vähättelen taitojani muille ääneen: ”ei tehrä tästä ny numeroo”. Ei minusta ole yhdistyksen vapaaehtoiseksi toiminnan pyörittäjäksi!

VÄÄRIN!

Olen itse tyypillinen introvertti: harkitseva, sisäänpäin kääntyneempi ja pohdiskelevampi. Tarvitsen myös paljon omaa rauhaa hektisessä arjessa jaksamiseen ja pärjään usein paremmin muutaman ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa kuin suuremmissa ryhmissä, kuten introvertit yleensäkin. Yhdistysten vapaaehtoiset (MiB-termillä: aktiivit) puolestaan mielletään tavallista sosiaalisemmiksi ja puuhakkaammiksi henkilöiksi, jotka saavat virtaa muiden seurasta, toimivat nopealla sykkeellä ja ovat usein äänessä.

Miten introvertistä pystyi kuoriutumaan alle vuodessa yhdistystoiminnan ”superaktiivi”?

Aloitin MiB aktiivina viime kesänä; halusin päästä syvemmälle osaksi tätä vahvojen ja osaavien naisten positiivista verkostoa. Epätyypillisesti, en antanut itseni pohtia tätä päätöstä pitkään, etten olisi jänistänyt. Sen sijaan ilmoittauduin MiB Tampere -ryhmässä halukkaaksi aktiivikoulutukseen.

Ennen aloittamista kärsin huijarisyndroomasta: Huomaavatko kaikki, etten osaa? Ettei minulla ole mitään kokemusta tapahtumien järjestämisestä sen puoleen kuin yhdistystoiminnastakaan? Nolaanko itseni kysymällä tyhmiä kysymyksiä? Entä jos jäänkin yksin enkä sulaudu mukaan porukkaan?

Kaikki epävarmuuteni karisivat hyvin nopeasti, ja pian MiB-toiminta imaisi minut täysillä mukaansa. Yhdistyksen vapaaehtoisena pärjää kuka tahansa, joka haluaa oppia. Tyhmiä kysymyksiä ei ole tässäkään, eikä kukaan meistä ole yhdistystoiminnan ammattilainen. Jokainen tekee asioita omalla tyylillään ja omien resurssiensa mukaan, eikä kenenkään tarvitse astua oman epämukavuusalueensa ulkopuolelle – paitsi jos itse haluaa.

Kuvaaja: Laura Tammisto, Studio Torkkeli Oy

Sen sijaan yhdistystoiminta antaa huimasti oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia. Olen kerryttänyt taitoja, jotka ovat hyödyttäneet työnhaussa ja muutoinkin työelämässä. Näitä ovat mm. esiintymisvarmuus, verkostoituminen ja uusien ihmisten kontaktointi. MiBin hissipuhe ja esiintyjien esittely tilaisuuksien alussa tarjoavat helppoja lyhyitä esiintymisiä itsellekin. Erilaisilla messuilla mukana oleminen ja tilaisuuksien järjestäminen eri puhujien kanssa ovat oivia väyliä kasvattaa omaa verkostoaan. Lisäksi ainakin minulle on helpompi lähestyä uusia ihmisiä jonkin muun asian tiimoilta kuin vain esitelläkseni itseni; MiB on tarjonnut tähän hyvän tekosyyn!

Olen löytänyt ja kehittänyt omia keinojani venyttää mukavuusaluettani. Luonteeni ei ole muuttunut: olen yhä introvertti, minulla on jatkuva sisäinen vuoropuhelu, ja tarvitsen aikaa latautuakseni – mikä ei ole helppoa kolmen pienen lapsen äitinä! Sen sijaan keinovalikoimani on kasvanut ja monipuolistunut. Käytän hyväkseni vahvuuksiani toimia kahden kesken tai pienissä ryhmissä, sekä kirjallisia ja kuuntelutaitojani. Luotan oman osaamiseni ohella yhdistyksen vetovoimaan ja siihen, että useimmat ihmiset haluavat kertoa itselleen tärkeistä asioista. Minun ei tarvitse osata kaikkea itse vaan voin luottaa yhdistykseltä ja muilta aktiiveilta saamaani apuun ja tietämykseen.

Joten älä anna sisäisen äänesi estää sinua tekemästä sitä, mikä kiinnostaa. Vain tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä oppii vielä enemmän.

Kirjoittaja Jaana Saramies on kolmen lapsen äiti, kaupunginvaltuutettu ja ekonomi etsimässä seuraavaa kiipeilytelineen askelmaa omalla urallaan. Kirjoitus on julkaistu alunperin Piilo-osaajien blogissa 2.6.2017.

Haastattelussa uraäiti: "Tyttäreni sanoi, ettei kohta enää muista äitiään"

Nimi: Annaleena Kumlin, 45
Koulutus: OTK, VT
Työpaikka: GE Healtcare, Senior Commercial Counsel
Perhe: aviomies, 3 lasta
Harrastukset: liikunta eri muodoissa, musiikki
Lomavinkki: Espanja Tarragona ja muut kohteet, jotka eivät ole turistien suosiossa
Terveiset uraäideille: Päivä kerrallaan, arki voi olla haastavaa. Muistakaa pilke silmänkulmassa.

Haastattelin minulle tutun uraäidin – Annaleena Kumlinin. Sain kunnian olla töissä samassa yrityksessä Annaleenan kanssa hieman yli vuoden, josta osan ajasta Annaleena on toiminut esihenkilönäni. Annaleena on vaimo, kolmen lapsen äiti sekä huikea ammattilainen, jonka tietopankki käsittää useita eri osa-alueita. Tiukoissa neuvotteluissa Annaleena on hillitty, pitäytyy asiassa ja on aina sanavalmis. Halusin haastatella naista, jonka takaa löytyy valtava osaaminen.

”Mukavuusalueen ulkopuolella olevat tehtävät ovat kasvattaneet minua eniten.”

Annaleena on kerryttänyt osaamistaan ja varmistanut tietotaidon kasvun työnsä kautta tarttumalla erilaisiin tehtäviin. Erityisesti sellaisten tehtävien hoitaminen, jotka ovat mukavuusalueen ulkopuolella, ovat kasvattaneet häntä eniten. Annaleena kertoi, että myös lasten syntymä on ollut opettavainen kokemus. Lasten syntymän jälkeen oppii priorisointia ja uusia asioita itsestään. Välillä on hyvä ottaa mallia lapsista sekä elää ja nauttia hetkessä.

Uralla etenemisellä on toinen puoli ja Annaleena kokee, että on joutunut tekemään kompromisseja työnsä vuoksi. Silloin tällöin Annaleena on jäänyt pois lasten tapahtumista ja perheen kanssa vietetty aika on jäänyt työn vuoksi liian vähälle. Perheen kanssa yhdessäolo onkin asia, jonka kohdalla Annaleena toivoisi välillä pystyvänsä tekemään toisin. Turhan usein Annaleena on joutunut hyssyttelemään lapsia kotona, kun on täytynyt lukea työsähköposteja tai puhua työasioita puhelimessa.

”Suurissa linjoissa en tekisi mitään toisin.”

Kun työskentelimme Fennovoimalla, Annaleena kertoi tyttärensä sanoneen, ettei kohta enää muista äitiään. Siihen aikaan Annaleena oli paljon poissa neuvotteluissa Venäjällä. Velvollisuudentunto työtehtävien hoitamisesta sekä jatkuva työtehtävien kiireellisyys mietityttää joskus ja hän pohtiikin usein priorisoiko asioita oikein. Yhä tänä päivänä Annaleenan tiukasta aikataulusta kertoo myös se, että haastattelumme jälkeen hänellä alkoi puhelinkonferenssi puoli yhdeksältä illalla, jonka jälkeen työt todennäköisesti jatkuivat pitkälle yöhön. Päällimmäisenä tunteena Annaleenalla on kuitenkin se, että suurissa linjoissa hän ei tekisi elämässään mitään toisin.

Annaleena saa energiaa ja motivaatiota perheen kanssa vietetystä ajasta, musiikin kuuntelusta ja hyvistä työkavereista. Työn mielenkiintoisuus ja haasteellisuus taas toisessa päässä ovat lisänneet jaksamista ja uurtamista. Työ ja perhe ovatkin ne asiat, joista Annaleena on elämässään kaikista ylpein.

”Vaikeissa tilanteissa suuri merkitys on sillä, että on hoitanut työnsä hyvin.”

Pettymyksiltäkään ei ole vältytty. Annaleena kertoo selvinneensä niistä katsomalla eteenpäin ja etsimällä muita vaihtoehtoja. Vaikeissa tilanteissa Annaleena on huomannut, kuinka suuri merkitys on sillä, että on hoitanut työnsä hyvin, eikä ole polttanut siltoja takanaan. Annaleenalle rehellisyys, luotettavuus ja positiivisuus ovatkin tärkeimmät arvot.

Omasta kokemuksesta voin sanoa Annaleenan olevan tunnollinen ihminen, joka hoitaa hommansa aina loppuun. Konfliktitilanteissa moni ei pystyisi säilyttämään samanlaista arvokkuutta ja tyyneyttä kuin Annaleena. Luulen, että tällaiset ihmiset ovat nykyään harvassa. Kun sanotaan, että organisaation intressi pitää asettaa omien intressien edelle – Annaleena on juuri se henkilö!

Roolimallina Annaleena mainitsee hänen nykyisen esihenkilön, joka on energinen pakkaus ja rautainen ammattilainen, joka jatkuvasti haluaa kehittää itseään ihmisenä ja ammattilaisena. Seuraavaksi Annaleena haluaisi lukea haastattelun Rovion toimitusjohtajasta Kati Levorannasta.

Teksti: Olessia Manner (kuvassa), MiB-aktiivi sekä Fennovoima Oy:n lakimies.